Pellon Ponsi suunnistus

Online leiripäiväkirja Ponnen II leiriltä

Pe 20.5.2005 (Antti):

Tänään starttailtiin Ponnen toista leiriä. Pellosta lähdettiin iltapäivällä neljän hengen miehityksellä, johon kuuluivat Antti, Kari, O-M ja Krista. Volvolla pisteltiin L-metsän kautta Jyväskylään. L-metsässä syötiin Teukan (vai oliko se sittenkin Raijan…) loistavat sapuskat ja napattiin itse mies kuskiksi. Antti oli oman osuutensa kuskina hoitanut. Illalla Jyväskylään Antille majoittumaan. Olli ja Kari kävivät vielä iltalenkkinä vakiolenkin, eli pikkunätti Laajavuoressa.

La 21.5.2005 (Antti):

Leirin todellinen aloitus tapahtui tänään. Jyväskylästä matkaan liittyivät Pexi ja Femmanista tilattu huoltaja Teemulle, eli Lena. Aluksi ajeltiin Eukkorasteille Puumalaan. Olli perinteiden mukaisesti hoiteli sarjansa. Tällä kertaa tapahtui yllättäen muutakin merkittävää. Ponnen naissuunnistus nosti nimittäin päätänsä kunnolla pitkästä aikaa. Krista suoriutui elämänsä ensimmäisessä oikeassa suunnistuskisassa toiselle tilalle. Huippualoitus! Miehissä Pekka lipesi taas peesin puolelle. Antista sen verran, että meno oli odotetusti vaisua, mutta polveen ei käynyt kipeää. Tärkein tavoite siis täyttyi, 3 kuukauden juoksutauko (2,5 kuukauden lähes täydellinen reenitauko) on nyt toivottavasti ohitse.

Speluleissön

Kisan jälkeen suunnattiin Lappeenrantaan majoittumaan Huhtiniemeen. Huomattiin, että majoitusmökki on SM-sprintin kisa-alueella, joten tarkkana saadaan olla, ettei eksytä kielletylle alueelle. Illalla toiseen reeniin oli tarkoitus lähteä Karilla, Lenalla, Kristalla ja Ollilla. Krista vaan unohtui ilman puhelinta haaveilemaan Saimaan kauniille rannalle vähän liian pitkäksi aikaa, joten hän jäi kyytistä. Varmaan ihan hyvää hoitoa kisasta palkinnoksi tulleille rakoille jättää menemättä toiseen suunnistusreeniin tänään. Majoitukseen jäänyt porukka tyytyi kevyeen iltalenkkiin, futikseen tai venyttelyyn.

Mikä Pexillä mielessä?

Tänä päivänä mielenkiintoista ja somaa oli se, että pummivaihde oli päällä etenkin autoillessa. Onko se sitten niin, että taito ei riittänyt vauhtiin nähden… ;-) Huoltoasemilta ei meinattu osata millään ulos. Pummit sekä Mikkelissä että Lappeenrannassa. Eikä se majoituskaan löytynyt eka iskulla. Tunnustettakoon, että Volvon porukalla oli homma vielä pahemmin hukassa mitä Mazdalla… Kisassa löytyi monia positiivisia seikkoja: Ollin voitto, Kristan debyytti, Antin ehjä polvi ja Pexin peesikunto. Ja Kari on nousukunnossa, kuulemma tähtäimessä Jukolan kolmosjoukkueen lyhyt osuus. Ei kai me Karia lyhyelle osuudelle päästetä… :-) Huomenna lisää stooria jonkun toisen kirjoittamana ja etenkin lisää reeniä! Maastot ja kartat näyttävät erittäin houkuttelevilta. Kiitokset niistä Kotilehon Jukalle ja Vuorisen Petterille.

Su 22.5.2005 (Krista):

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja sää lupaili upeaa treenipäivää. Kymmenen aikoihin olimme selvinneet aamutoimista ja lähdimme kohti ensimmäistä suunnistusharjoitusta Venäjän rajan pintaan. Yhteislähtöharjoituksella lähdettiin liikkeelle. Huomasin heti alussa, että kantapäiden rakot tekivät tosi kipeää. Suunnistuskengät painoivat inhottavasti ja kastelu ei auttanut ollenkaan. Mutta ei se auttanut, kun hissuttaa eteenpäin. Liekkö hidas vauhti taannut suunnistustarkkuuden? :-) Lenalla meni nilkka ja meillä jäi siis viimeinen kiekka käymättä. Pojat ottivat kyllä tästäkin treenistä kaiken irti.

Lepposta meininkiä

Kaupan kautta majapaikkaan ja murkinan tekoon. Pekan, Antin ja Teemun Thai-tonnikala oli sen verran terävää tavaraa, että Lenan makaroni-tonnikala-ananas-suolakurkku –keitos sopi mulle paremmin. Olliin poikien satsi iski ja varmaan jatkossa pojan ruokakassissa on tilaa myös parille thai-tonnikalapurkille. :-)

Tankkauksen jälkeen porukka levisi sulattelutauolle. Sää oli täydellinen rusketusrajojen hankkimiseen, joten suuntasin kohti laituria. Tuuli heitti veteen Pekan kirjan paperikannet, eikä miestä vain muutama astetta plussan puolella ollut vesi kiehtonut. Mie tulin sopivasti paikalle ja hieman yllytyshullu, kun olen, niin pian olin jo sukeltanut järven pohjaan hakemaan kansia. Onneksi kesä kuivaa sen minkä kasteleekin. Iltapäivällä verryttelimme jalkojamme vielä juoksemalla jalkapallon perässä. Maaleja tehtiin niin hienojen syöttelyjen päätteeksi parin puskun kautta kuin tiukkojen vääntöjen jälkeen maalin edestäkin. Oli mukava taas matsata kunnolla. Loistavaa peliä!

Futista tietenkin

Illalla Pekka ja Olli innostuivat vielä lähtemään treenaamaan: toinen rulliksilla ja toinen kartan kanssa. Metsässä Olli taisi kohdata yksinäisen hirven, kun oli niin innokkaasti pojan perään lähtenyt, että oli aivan pakoon pitänyt juosta. Onneksi hirvi oli näistä kahdesta se hitaampi. Loppuilta taitaa nyt kulua sitten venytellessä ja jalkoja paikkaillessa. Pitää kattoa mitä koivet sanoo huomenna. Taitaa tämä tyttö joutua investoimaan suunnistuskenkiin…

Ma 23.5.2005 (O-M):

Aamupäivä sarasteleepi kukkaansa. Linnut livertelevät kappaleitansa ja aamuaurinko paistaa sinisten verhojen läpi nuoren pojan kirveellä veistetyille, pyöreille kasvoille. Poikanen kääntää kylkeään, kirkkaus laskeutuu uudelleen, nyt selän päälle. Selkälihasten jyrkät poimut muodostavat selän päälle laajoja varjoja. Pojalla on vilkas mielikuvitus...

Täytyy kai herätä, aloitellaan rauhallisesti, ensinnä aloitetaan ukkovarpaasta ja väistämätön heräilyoperaatio laajenee kuin Seppo-serkun kulotus. Kyllä se hallinnassa pysyy, tai sitten ei. Lähimetsät roihuavat ja heräily-yritys palautuu alkupisteeseensä, edellisen illan tasolle. Se tuo lisää virkistystä kuten myös naapurin tiluksilla metsäpalo. Paitsi jos siellä on hyvää ja suunnistettavaa maastoa. Tämän aasinsillan kautta sitten jouhevasti päästiin ennätyslyhyen jutun aloituksen kautta itse asiaan, eli täällä Huuhhuhtiniemessä on Ponnella kevätleiri. Kaikennäköistä on tullut touhuttua tähän mennessä, ja tullaan varmaan vielä touhuamaanki. Maastot ovat olleet priimaa, joskus. Nyt ne on vielä parempia, hakkuujätteet tuovat niihin lisämielenkiintoa ja muutama vuosi, niin niissä kasvaa komeata metsää, komeata kuusikkoa, ja onpa seassa vieläpä koivua ja mäntyä. Siis tarkoitin komeata sekamettää. (Aih, muurahainen pisti pikkurilliin.) On se vaan komeata, joo’o. Toisin sanoen aamun ulkoilutuokiossa oli huippumastoa, johon oli pari harvennuskaa ilmentynyt. Mukavaa ja vaativaa oli, mutta ei tullu pummia. Kuumakin oli ja autoon päästyä porukka (Kartsa, Lena, Rista ja OM) liimaantui ilmastointiin kiinni. Ei kait siinä, Servanttia kuunnellen matka taittuu joutuisammin, toisilla se jouduttaa matkaa enemmän, toisilla vähemmän, mutta takapenkiltä kaikui innottomat huudot; kovemmalle, kovemmalle. Kunnes taas kännykkä soi.

Nuori varsa latailee jalkojaan

Oikeasti aamulla olis pitäny käydä SM-printin virallinen harjoitus, yllä olevaa porukkaa lukuun ottamatta loput kolme (3) kävivätkin sen heittämässä. Sitten myöhemmin tämä yo. porukka (Poisluettuna allekirjoittanut tai siis yllekirjoittanut, kaikenmaailman kirjaimilla kuten ällä ja ämmä ja eipä niitä muita tainnut ollakaan) kävi Sprinttailemassakin. (Poisluettuna nämä yo:t paitsi kaikki Vöyrin skogbrun…:gista valmistuneet) Tästä maastosta ei harvennuskaa löytynyt kuin nimeksi, joten juoksu kulki ja lippu löytyi itse kullakin, mulla ainakin paremmin ku aikasemmin leirillä, vaikka ei ole mitään moittimisia kulussa ollut aikaisemminkaan.

Yöjuoksu olikin sitten sitä perustavaraa. Yöjuoksut sujuvat melkeinpä paremmin kuin päivällä kun ei kaikkea näe niin tarkasti ja kohde löytyy. Ja fyysinen vire on kaiken huippu, jänskättää niin kulkee, kunnes selviytyy päänsäryn kanssa takaisin kämpille lepäilemään. (Tämä kappale kirjoitettiin ennakkoon, yöreeni on vasta tuloillaan… :-))

Yöspesialisti

Tähän mennessä leiriin on mahtunut poikkeuksetta huippureenejä, ja miksei niin jatkuisi, somahan se olisi jatkaa nauttimista huippumaastoista huippukartoilla ja radoilla ja keleillä. Ja jalat on kuin nuorella varsalla, lisää vaan tämmöstä.

Ti 24.5.2005 (Teemu):

Rantaleijona

Mazdan mittarissa 120 km/h, Jyväskylä täältä tullaan. Ponnen leiri on lähestymässä loppuaan. Päivän treenit on tältä päivältä kasassa, no Ollista ei koskaan tiedä. Päivän treenimenyy tarjosi suunnistusnautintoa kilometri tolkulla, jokin nimeämätön idän helmi ja Jukolan mallisuunnistus. Päivä sisälsi myös parit uimareissut, koska elohopea nousi hellelukemiin ja tarkemmat taisivat havaita painostavia ukkosenmerkkejä - KESÄ, ymmärtää myös allekirjoittanut.

Toinenkin rantaleijona

Käännetäänpäs yksi lehti stoorissa taaksepäin, eli yötreeni tunnelmiin. Pekka oli päivällä käynyt, kiltti mies ku on, merkkaamassa krepillä rastit yötreeniä varten ja lupasi myös herätä punnertamaan 50 kertaa, jos rastit ei olleet siellä missä piti. No luonnollisesti Pekka oli tehnyt hyvää työtä ja emme nähneet unista punnertajaa, hmp. Pimiä ei meinannut millään tulla ja yötä odotellessa kuuntelimme lähtöpaikalla luontoääniä ja arvuuttelimme, että mistä eläimestä lähtee mikäkin yössä kaikuvista äänistä. Biologian tunnit on todennäköisesti nukuttu, koska arvauksien seasta särähti korvaan seepra ja panosorsa, no kukapa kaikkitietävä. Kolmelle pohjosen suunnistajalle luontoäiti tarjosi harvinaisempaa nähtävää ja kuultavaa, koska kaksi lepakkoa kävi tervehtimässä. Lepakko spektaakkelin jälkeen ymmärsimme mekin viimein yön saapuneen Juopperin maastoon. Minkä me voimme silmillemme, jotka ovat tottuneet pimeään toisilla kaamoksen takia, toisilla yöjuoksujen ja joillakin epäkurintoisen yölampun takia, eli jonkun on kerrottava milloin on yösuunnistuksen aika.

Yön odottelijat

Ett super stort tack till Pellon Ponsi för att jag fick delta på ert lager. Träningarna, sällskapet samt vädret var underbart. Bäst av allt var dock att få lära känna bättre ny och gamla vänner!

Hoppas jag skötte mina plikter väl (bäst att fråga föregående skribent =O)) TACK! (Teemu & Lena)

Ke 25.5.2005 (Antti):

Tänään koitti leirin viimeinen päivä. Olli, Krista, Lena ja Kari kävivät Sippulanniemessä Teemun suunnitteleman reenin. Hyvin oli kuulemma lippu löytynyt eikä ollut lentänyt golfpallojakaan kohti. Liekö porukka mennyt palloja kovempaa... Reenin jälkeen lähdettiin Pelloa kohti. Matka oli kuin kopio perjantain tulomatkasta, paitsi suunta oli toinen ja Krista ei ollut matkassa, vaan suunnisti Kuopioon tavoitteenaan päästä tutkimaan ihmisen syvintä olemusta ensi syksystä lähtien.

Leiripotretti

Leiri oli minun mielestä kaikin puolin onnistunut. Kun sääkin oli täydellinen, niin melkeinpä voi sanoa, että paras leiri missä olen koskaan ollut. Ainakin yksi parhaista. Kiitos kaikille mukana olijoille!

http://www.pelpo.net/web/huhtiniemi.html
© Antti Ekonoja () <URL: http://www.ekonoja.net>
Päivitetty: 2005-05-25


PelloPlast Metsänhoitoyhdistys Länsi-Raja Pohjois-Suomen Metsämarkkinat LKV Pellon kunta Songan Taimi Salmenpalon Saha Fin Forelia Noname Pekan GPS-seuranta