Pellon Ponsi suunnistus

Ponsi goes to Lapua

Leirin vahvin

Tapahtumapaikka: Lapua ja muu Pohojammaa
Tapahtuma-aika: 6.-10.10.2006
Mukana: Ekonoja Antti, Joona Krista, Matti Eelipekka, Pantsar Taneli, Roimela Tommi, Sipilä Jari, Sipilä Teemu, Taivainen Juho-Matti, Taivainen Olli-Markus, Varis Pekka, Virtanen Kari

Kenties se oli vain jokin kummallinen päähänpisto tai tilapäinen mielenhäiriö, kun ilmoittauduin mukaan Ponnen syysleirille ensi kauden Jukola-maisemiin Lapualle. Edellisellä suunnistusleirilläni olin ollut joskus 1990-luvun alkupuolella, joten aivan jokapäiväisestä jutusta ei tällä kertaa ollut kyse. Lokakuun 6. päivän koittaessa fiilis oli kuitenkin jo melko hyvä, joten hyppäsin Jyväskylässä Antin kyytiin hyvällä mielellä.

Ilta oli jo hämärtynyt, kun saavuimme Lapulle. Ennen yötreeniä nörtteilyyn erikoistunut osasto viritteli tekniset vempaimensa toimintakuntoon, ja jo 10 minuuttia majoittautumisen jälkeen tilava ja mainio huone näytti löytäneen leiriulkoasun. Lopulta K. Virtasen auto kaukaisesta pohjoisesta saapui, ja oli aika lähteä pimeään ja erittäin märkään metsään.

Pohojammaa osaa aina yllättää. Avaustreenimaasto oli tasainen lätty, ja kartassa ollutta korkeuskäyrää sai pimeästä metsästä hakea oikein tosissaan. Itselleni harjoitus oli ns. luulot pois -tyyppinen, sillä muutaman täydellisen eksymisen jälkeen oli turha kuvitellakaan osaavansa. Muille osallistujille jossain Ilimajoella tai Seinäjoella sijainnut maasto ei ollut lähellekään yhtä haastava. Hyvä niin. Treenin perään sauna, muutama leipä, pari erää tuppea ja sitten olikin aika mennä ylileveään (1 metri) sänkyyn.

Seuraavana päivänä mentiin taas. Ilimeisesti Ilimajoella sijainnut maasto oli upea ja karttakin näytti hyvältä. Huono puoli oli, että maasto ja kartta eivät oikein täsmänneet. Hyvä perustreeni silti. Iltapäivällä ja illalla oli vuorossa futista, ensin itse pelaten ja sitten Suomen peliä jännittäen. Omissa peleissä ensimmäinen puoli tuntia meni siihen, kun vanhusjoukkue (Kari, Tommi, Teemu) yritti saada selvyyttä, kumpijalkainen Kari on. Sen selvittyä nuorten jengi (Antti, Tanka, Eelis) olikin sellaisessa myllyssä, että hyvä, että autolle tiensä löysivät. Illalla Karin hyökkäystaitoja olisi tarvittu Armeniassa, jossa Suomen maajoukkueen hyökkäyspeli oli suututtavan tehotonta.

Jukolan lähtö

Sunnuntaina Ponsi valloitti Lapuan keskustan, jonne oli suunniteltu helpohko, mutta kovavauhtinen sprinttitreeni. Omat keuhkoni sylkäisin ulos jo puolimatkassa, mikä ei toisaalta ollut ihme, kun edellisistä kovavauhtisista juoksuista ehti kulua yli kymmenen vuotta. Muilla oli helpompaa ja ehkäpä itsekin uskallan joskus toistekin sprinttiä kokeilla. Varsinkin kun suunnistuksellisesti sprintti tuntui minulle sopivan. Illalla lähdettiin taas pimeään metsään. Kokeiltiin yhteislähtöä, kun tarjolla oli myös hajontaa, ja kuulemma kärjessä edenneillä oli ihan kivaakin. Oma yösuunnistus oli taaskin täysin kateissa, liekö sellaista on olemassakaan.

Täällä tuli pummia

Illan ohjelmaan kuului myös kasvatustieteitä. Tulevana kansankynttilänä olen erittäin huolissani nuorten tuppitaitojen heikkenemistä, ja näin koinkin kutsumuksekseni sivistää Eelistä ja Tankaa (seuraavana päivänä myös Emppu pääsi opastukseen). Mikä kehittääkään nuoren ajattelua ja muistia paremmin kuin kunnon tuppikarkelot. Toivottavasti pojankoltiaiset muistavat harjoitella pelaamista myös leirin jälkeen… Sunnuntaina tapahtui myös vaihtelua miehistön suhteen, kun Pexi palasi töihin Jyväskylään ja vaihtomiehenä kehiin astui suoraan Ramsausta (Teemun mukaan Norjasta) Jari. Vaihdon myötä kuorsaus huoneessa väheni, mutta välttämättä erilaisten äänien määrä ei pudonnut…

Vanhemmat näyttää ensin mallia

Maanantaina ammuttiin aivan loistavaan maastoon, jossa on kuulemma ollut jokin aika sitten kakkosryhmän SM-kisat. Hieno treeni toi piristystä omaan suunnistukseeni, jossa ensimmäisen kerran (sprinttiä lukuun ottamatta) alkoi olla jonkinlaista tolkkua. Treeniin saapuivat maailmalta myös Taivaisen veljekset, joista Olli häipyi saman tien Karin mukana pohjoiseen. Kaverin innokkuutta täytyy ihailla, sillä kiireistä huolimatta mies halusi tulla edes käymään leirillä.

Iltatreeni oli jälleen futista, ja kenttä oli, jos mahdollista, vielä liukkaampi kuin lauantaina. Naapurikentälle ilmestyi Mikael Käldin näköinen mies vetämään naisten harjoituksia, mutta enemmän naisista ymmärtävä Tanka päätteli nopeasti naisten jalkojen koosta, että emme ole samalla kentällä naismaajoukkueen kanssa. Oma pelimme kärsi Karin puuttumisesta, pelaamisessa ei ollut samaa luovuutta kuin lauantaina. Hyvä hiki tuli silti.

Kuvaaja löysi rastin, missä suunnistajat?

Tiistaina oli leirin päätöksen ja leirikisan aika. Leirimestari ratkesi aivan tulevan Jukola-maaston kupeessa huikeassa takaa-ajossa, joka käytiin siten, että väliaikalähtönä juostun ensimmäisen osan (3,1 km) nopein lähti toiseen osaan (1,6 km) viimeisenä ja aika-erot puolitettiin, kuitenkin siten, että maksimissaan kahden juoksijan lähtöväli toisessa osassa oli minuutti. Kisan suunnittelu osui täysin nappiin, sillä toiseksi viimeisen rastin tuntumassa koko seitsikko oli lähes täysin kasassa. Jari juhli voittoa, mutta kakkossija jäi ratkaisematta Empun ja Teemun välillä, kun maalissa ei ollut maalikameraa. Itse otin kunniakkaan seitsemännen sijan, vaikka parempaakin oli tarjolla. Onneksi olin niin väsynyt, että en jaksanut olla edes pettynyt.

Kokonaisuutena Ponnen leiri oli erittäin onnistunut. Leirillä oli loistava tekemisen meininki, mutta hurttia huumoria ei unohdettu. Lapuan seudun maastoihin tutustuminen oli epäilemättä arvokasta tulevaa Jukolaa ajatellen, ja ainakin minulle jäi sellainen kuva, että maasto sopii Ponnelle erittäin hyvin verrattuna esimerkiksi Salo-Jukolaan.

Oli erittäin, erittäin soma leiri. Ja oikein, oikein mielenkiintoisia kavereita oli mukana. Style juttu kaiken kaikkiaan!

Tomba-boy
http://www.pelpo.net/web/lapua06.html
© Antti Ekonoja () <URL: http://www.ekonoja.net>
Päivitetty: 2006-10-17


PelloPlast Metsänhoitoyhdistys Länsi-Raja Pohjois-Suomen Metsämarkkinat LKV Pellon kunta Songan Taimi Salmenpalon Saha Fin Forelia Noname Pekan GPS-seuranta