Pellon Ponsi suunnistus

Isoja miehiä Mikkelissä

13.5.

Tunnetaan yleisemmin matkustuspäivänä, jolloin Pellosta päin lähti keikkabussillinen suunnistusihmisiä kohti Jyväskylää. Jyväskylässä sitä vastoin juhlittiin matalan profiilin synttäreitä siihen asti kunnes Mikko ja Kaitsu tajusivat, että panot on pantu ja kaljat saa tuoda sisään kylmään, ei niinkään kosteaan. Leirin avajaiset ja ensimmäinen yöllinen treeni käytiin siis poliisin mukana Jyväskylän yössä.

Leiripotretti
Leiriryhmä kokonaisuudessaan, Veijo kameran takana.

14.5.

Taivais brothers ja EkoJukka kävivät kivittään lintuja Laajavuoressa Vuorilammen kuppasen suunnistuskartan alueella. Tiiä häntä menikö homma sit loppujen lopuksi käpyjen syömiseksi vai suunnistivatko he siellä ihan oikeasti. Taivaiset tuntien ei oikeasta vastauksesta ole epäilystäkään.

Antti pinkoili aamusta tenttiin hikoilemaan, ei tiettävästi kuitenkaan hiki pinkoilemaan, vaikka kädet hieman hikosivatkin? Kolmikko HooPee, Mixi ja Kaitsu jatkoivat matalanprofiilin linjaa ja palauttelivat aamupäivän.. Mikko pyyteli jostain syystä anteeksi, tyyliin: "I´m sorry, minä ja Kaitsu." Sehän nyt kertoo jo paljon, että mitä miehiä, vai?

Jälkeen kahdentoista, porukka pomppi tiivisti kahteen pakettiin, Mikkeli mielessään. Volvo pelas ylivoimalla 5-3 vastaan. Escortin konehuone kävi todella kovilla kierroksilla ja niinpä jouduttiin pitään eareita päässä, jottei tulisi kestoeareita. Toisaalta jos ois kestoearit niin joutus totuttelemaan tunteeseen että sääski on korvassa. Konehuoneesta auton sisätiloihin tunkeutunutta älämölöä pyrittiin lieventämään HIM:llä (Hiljainen Iskijä Mix), joka on hyvin pehmeää vaikka antas tulla tuutin täydeltä.

Perille päästyämme jouduimme ensitöiksi kesyttämään Ison Härän. Korkkaus oli helppo nakki. Ihan kuin ois aukassu pullollisen Tunturipurojen raikkautta.

Iso Härkä
Iso Härkä ja keikkabussit.

Asiaan! Kyöpelinvuorella oli leirin ensimmäinen reeni ja porukka sai tutkia viime syksyn SM-normaalin askelmerkkejä uudelleen. Kyllä näillä suorituksilla olisi kultaa pokattu, oli yhteinen kanta treenin päätyttyä. Tosin fyysisiltä mitoilta katsottuna isompi Taivainenhan ei voinut tähän yhtyä kun ryökäle meni ottamaan sen kullan jo ihan oikeesti viime syssynä. H-P:n tavoitteena treenissä oli löytää kaikki ne metsään piilotetut kauniit noidat. Hetken mies jo luuli löytäneensä oman, merkatun reviirin ja oikean noidankin. Totuus paljastui, kunnes se noidaksi luultu henkilö lähenteli HooPeetä. Silmät oli tipahtaa päästä. HooPeen mieltä oli jo pari rastiväliä kaivellut tunne, että joku pitkähiuksinen noita kaunokainen olisi peesannut, mutta se olikin vaan Mixi. Peruslenkki leirin aluksi ja kaikilla säilyi tyytyväinen ilme kasvoilla. Kaitsun mieltä kalvoi ehkä hieman se, ettei ollut saanut koko päivänä pizzaa. Olipahan miehellä kuitennii hyvä syy energiatalouteen vedoten vetäytyä reenistä ulkopuolelle jo muutamaa rastia muita aikaisemmin. Olishan siellä suovälillä kastunu vielä kengätki kun oli niin MÄRKÄÄ!

15.5.

Aamupäivän tiukka reenisetti Anttolan Maljalassa oli taloudellisin termein ilmaistuna leirin KRP (ei KeskusRikosPoliisi). Eka tunteroisen jokainen teki omanlaisensa treenin, yrittäen saavuttaa optimaalisen vireyden, perään juostavaan leirikisaan. HooPeen loihtima viivasuunnistus osoittautui tällä kertaa parhaaksi erheeksi sillä leiripelleilyn voitti H-P ja toiseksi sijoittui Mixi, joka oli jo aamupäivän peesannut viivana Hannu-Pekkaa. Tuttu selkä toi siis toisen sijan, vaikka tällaista pikakokemusta oli tullut jo edellisen viikonlopun Sprinttisarjasta. Parasta "leirikisassa" oli Vejon loihtima rata, joka osoittautui hieman uusien hakkuidenkin ansiosta todella monipuolisen loistavaksi. Antti surfaili ronssille. Kaitsulla ei kulkenu, vaikka mies tuupitti rastiväliviivaa pitkin. Okei, kerran se mies siltä viivalta poikkes ja se vei sit koko miehen. Kyllähän se rastiväliviivakin joskus mutkia tekee? Taivaisilla oli kova vääntö, toinen voitti, eka hävis. Vitosen ja kutosen välillä eroa viis sekkaa. Ikähyvitys tais tehota. Jukka tarttui hännästä.

J-M haravoi
Vaikka neljä reeniä vedettiin, niin Empulla oli silti aikaa myös pihatöihin.

Treenin jälkeen Mikko ja Mikon veli nousivat pystyyn Sittarin kassalla. Saaran vai Saanan asiakaspalveluhenkisyys oli silmiin pistävää ja Mikon kolikon tiputtelu touhu silmää iskevää. Jouduin Kaitsun kanssa tilan puutteen vuoksi ilman taka-ajatuksia tuumailemaan tapahtumaa takaapäin. Melkoisen säästöpossun tyhjennys operationin se Mikko järjesti! Sanomattakin oli selvää, että Mikko maksoi kolikoilla mutta pelimiehenä Mikko varmisti että tämä lämminhenkinen kassaneiti ymmärsi Mikon maksavan kolikoilla. Eihän sitä tiedä mitä ne blondit ajattelee ja et onko niillä edes aivoja, millä ajatella. Säästöpossu olisi tehnyt suloisesta tapahtumasta todella söpön, mutta ei se Mikko enää hokassu lähteä siinä hötäkässä sitä possua autosta rekvisiitaksi hakemaan.

Levon merkitystä vähätellen aloitettiin tosi treenaaminen ja päätettiin tuupata neljän treenin päivä. Toistojahan ne mäkihyppääjätkin tekee. Reenejä jatkettiin futiksilla. Kaitsu oli Alessandro ja heitti hassua kikkaa (ei artisti Kikkaa). Antti osti paremman miehistön ja vastustaja hävis ratkasupelin nälsyllä. Allekirjoittanut sai taas muistutuksen siitä miltä se futispelaajista tuntuu pelata helvetissä. Sen lisäksi että oma peli ei ollut kypsää niin mies alkoi kypsyä paikallisiin "maanomistajiin". Myös maalinsylkijä Mixin sylki oli jäänyt jalkoihin ja ruuti oli todella märkää! HIM nosti taiston tauottua tunteet niin pintaan, että Escortin etupenkin häviöporukka oli niin ulkona kuvioista, ettei meinannu kämpille osata.

Myöhäisillan kuvioissa oli vielä yösuunnistusharjoitus Mikkelin Kaituenlammella. Pienet miehet kuten Kaitsu menivät valon jo hieman hämärtäessä suunnistaan vuoden 2001 PM-kisamaastoon ilman lamppuja. Samalla leirivahvuuteen lyöttäytyi Ikaalisten maanmittari Larski. Se oli hyvä suoritus pojilta, et löysivät kartalle ennen pimeän tuloa mutta että ehtivät käydä vielä suunnistaankin ennen valojen sammumista niin se on kyllä miracle.

Mikko
Mixi pakenee H-P:tä leirikisassa.

Pojat ei meinannu löytää kartalle ilman oppaita mutta selvisivät sit tosiasioihin tukeutuen. Kysyvä ei tieltä eksy! Sen parempaa tulosta ei illan hämärtyessä pystyneet pistään edes seuran luotto yöjuoksijat-kaan. Pummia tuli yhtä reilusti kuin puhelinlaskuun lisää numeroita. Nolliahan ne numerot vaan oli, niin miesten taulussa kuin puhelinlaskun perässäkin. Miljoonassa on muuten kuusi nollaa ja kuusi on puun numero! Minä ja Mixi tultiin siihen tulokseen, et kun ollaan kartalla, niin tehdään ratkaisuja. Mutta pimeyttähän me vaan haettiin että saa sit mettässä keskittyä kartan ja maaston katteluun, auringonlaskun sijaan. On muuten hieno tuo auringonlasku sateisena päivänä!

Larski se ei näyttänyt pääsevän töistä eroon lomallakaan kun mies mittaili maastoa vielä pimeän painaessa päälle. No oliko tähän mittailuun syynä sitten Larin paljon puhuttu suunnistustaito vai se että suunnistaminen on yksinkertaisesti helpompaa kartan kanssa? Hommaahan selkeytti se tosiasia, ettei pojilla ollu Larskille asti karttoja, vaan Lari joutui tarkistamaan maaston vasta ensimmäisten saavuttua metsästä. Larin suunnistustaidon vaikutusta tapahtuneeseen ei saa kuitenkaan vähätellä.

Yömiehinä kunnostautui kaksi parivaljakkoa V&A Ekonoja ja H-P & Mixi. H-P opetteli lampun kanssa yösuunnistuksen alkeita kokeneen Jukola aloittaja MäkiMixin pezeli pihdeissä. Hommasta jäi ihan hyvä fiilis vaikka Mixin vakuuttava yösuunnistus taito järkyttikin! Pezelillä lipulta lipulle viivaa pitkin. Mikko myönsi vielä että vauhtikin oli H20 sarjan PM-pikaradalla kovempi kuin Tervon Tuokilla päivällä! Mikko oli aivan jäätävä, joten pitihän miehelle vähän lämpimiksi siinä kihahtaakin. Eihän siitä seurannu kuin pientä jurnotusta yön yli, kunnes mies tajusi et niinhän se on, että suunnistuksessa ei ole yhtä ainoaa oikeaa/väärää reittiä, ainakaan etukäteen. Antti tuli aavistuksen rauhallisemmin kuin edeltänyt parivaljakko, jotta Veijo pysyi pezelin kans perässä.

Mitä tapahtuu?
Mitähän tässä kuvassa mahtaa tapahtua???

Jukolan yö on kuulemma erilainen kuin muut yöjuoksut, siellä pitää osata sanoa/huutaa ja ymmärtää/ottaa vastaan koodeja suomeksi, ruotsiksi, englanniksi. Tavallisilla yöjuoksuretkillä suomenmaassa ei tarvi osata sanoa valojen alla kuin: Olutta! Kostea ilta huipentui saunanlauteille.

16.5.

Liekkö nilkkapainot jaloissa vai missä vika mutta porukka oli aamusella aika vaisuna. Volvo- porukka + Larski lähti myllyttään toistamiseen Kyöpelinvuorelle, Escortti- porukan jäädessä haaveileen uusista elämänkumppaneista peiton alle. No ei se nyt ihan niin mennyt kävihän ne petipotilaatkin juokseen sellasen puoli-extreme-juoksu-/hölkkälenkin. Mikolla loppu kunto ennen aikojaan mutta Kaitsu jaksoi H-P:n kanssa tutkia seudun pikkutiestön maaliin asti, lukuisista vatsa erimielisyyksistä huolimatta.

Melojat
Jukka ja O-M tekivät monipuolista reeniä.

Hei, nyt ei levätä vaan uutta settiä kehiin! Eläimellinen meno jatkui jälleen Kaituenlammella mutta todellinen eläin, Larski kävi kiertään leirikisaringin Maljalassa. Taivais brotehers vai mikä BNS kävi kiertään Kirakankiertäjille tyypillisen koko kartan kaikki pisteet treenin. Minä jouduin heittään siihen DNS (Did Not Start), koska tiesin lopputuloksen, joka ois ollu DNF (Did Not Finished). Siksipä juuri, hisuun tykästyneenä, valitsin monen muun tapaan naisten PM-pikaradan vuodelta 2001 ja harjoittelin pysy uralla taktiikkaa... Kaitsu oli masentunu, pizza ei maistu, suunnistus ei huvita, eikä jalka nouse, joten treeni väliin. Ehkä se Kaitsuki sitten Mikkonlahella Himangalla…

Mikkollekin tärkeintä oli vaan että ois päässy nousemaan pystyyn mutta ei. Ei noussu Mikon leuka pystyyn kun ei kassalla ollutkaan asiakaspalvelijaa parhaimmillaan. Mikko kun oli jo säästöpossuakin ottamassa kauppaan mukaan.

J-M kalastaa
Emppu rentoutui kisaa varten virvelin varressa.

Illan vetäessä viimeisiään pääsi yxi Oxi irti. Vastakkaisessa niemessä lauloi Turo´s Hevi Gee, tiesi Larski. Yxi oman elämänsä sankari yritti hiljentää vastarantaa laiturinnokasta annetuilla valomerkeillä mutta tiedä sit oliko se vaan katkeruutta kun ei ollu asiaa mukaan. Homma meni muuten ihan hyvin mutta mies vaihtoi pitkiltä lyhyille, vaikkei ketään tullutkaan vastaan, saatikka hakemaan. Kyllä hänellä bokserit oli vielä jalassa! Tiedustelu valmistelu osastokin alkoi vaan valmistautuun seuraavan päivän koitokseen kun olis pitäny puskea läpi sumun. Nyt mietityttää vieläkin, et mitä siellä pelattiin, pesäpalloako?

17.5.

Lauantai oli sit kovan reenin päivä kun jengi matkusti Ruokolahden Suurimäellä pidettyihin Eukkorasteihin. Väsymys oli aistittavissa jo tunnelmasta ja ilmapiiristä paitsi et Taivaisistahan ei ota sit kirveelläkään selvää! Pellon Ponsi huomattiin alkukankeuden jälkeen, kun H-P oli lähtöpaikalla. Kuuluttaja noteeras seuran pohjoisimmaksi osaaottavaksi seuraksi. Oliko jollakin hautajaiset?

Mikko osoitti ryteikössä etenemiskykynsä ja juoksi uusilla kengillään kovaa. Kilometrivauhti parani kolmella minuutilla kun saatiin vaan uudet kengät alle. Kyllä meni Mikollakin rahaa juoksukunnon löytämiseen. Hyvä että sitä on kuitenkin myytävänä. Mutta mitä sitten tapahtuu kun mies saa vielä jalatkin alleen? Imagon kannalta oli tärkeää, et Virveli jäi taakke. Antti ajoi hyvissä ajoin varikolle. H-P sokaisi silmänsä puolimatkassa. Kaitsulla ei kulkenu. O-M oli päivän ylivoimaisin voittaja ja kuustoistapojista riitti paljon puhetta ainakin ennakkospekulaatioissa. Vejon tiedettiin olevan kunnossa ja siksi olikin hieman kohtuutonta antaa palkinnot muille puhtaasta myötätunnosta. Larskilla ei tuo lippu löytyny B-sarjassa, mutta siellähän onkin liian helpot rastipisteet.

Kaitsu
Kaitsulla maalissa meinaa jo hymy irrota, kun tietää että kohta on pizzaa edessä.

Kisojen jälkeen oli helppo tehdä yhteenveto saavutetuista ja saavuttamattomista tavoitteista. Ainoa tosiasia, jonka H-P sanoi myös ääneen, oli, ettei huomiseen viestiin kannattaisi panna kuin yksi joukkue. Koko porukka oli aivan liian väsynyttä, Antti ei jaksanu, Mikon vauhti lopahti alle puolessa matkassa ja Kaitsulla ei kulkenu… Nuorempi polvi kyllä jaksais yhden viestin vetää mutta kun yleisen miehillä alkaa olla polvet koukussa niin silloin tarvitaan peliliikkeitä!

Larin autokunta kävi lievittään fyysistä väsymystä Mikkelin pizza bufeessa ja Kaitsuki alko haasteleen et jos sitä huomenna taas kun nyt saa pizzaa ja ykkösolutta. H-P:n simmu oli samea ja kipeä.

Mikolla oli toiveet vielä pinnasaa sittarille saapuessa mutta ei. Hän ei ollut siellä. Jokin taika taitaa puuttua, ei muuta kuin paniikkinappulaa Mikko, paniikkinappulaa!

18.5.

Naula arkkuun! Aamulla herättiin H-P:n tiedotustilaisuuteen, jossa mies totesi yksikantaan jättävänsä viestin väliin, kaikin puolin oikeana ratkaisuna. Mikkohan oli "siirretty" viesti aloittajaksi jo edellisenä iltana, ainakin henkisesti.

Eka osuuksien miehistö lähtiessä kisapaikalle jäi päättäjät siivoaan mökkiä luovutus kuntoon. Nyt oli syytä skarpata otteita Ikaalisten keikasta, ettei laskua napsahda. Viimeksihän Lari oli siivoillut kämppää suhareiden jäljiltä toista, jopa kolmatta tuntia. Silloin olikin ollut Vapa työnjohdossa.

Mökin kiiltäessä kuin vauvan pylly, oli lopettajien aika lähtä kohti viestin ratkaisuhetkiä. Niin pelottavalta kuin se kuulostaakin niin Fordin rattiin hyppäs huoltomies Pukema, kartturi/varakuskina Kaitsu. Eihän se Mikon Escortin romu meinannu aluksi pysyä ollenkaan käynnissä. Kaitsu huusi kuskin vieressä, et "Pidä käynnissä, pidä käynnissä". Ja HooPee antoi ryyyypppyä ja ryyyppyä, kunnes tapahtui jotain odottamatonta... Se kosla pysyi käynnissä! Sit alkoi silmättömän silmitön takaa-ajo tuottaen tulosta. Kyllä se Kokkosenlahti on verraton paikka reitinvalintojen suhteen ja Vejo karttureineen joutui WRC:llään nöyrtyyn kovassa puristuksessa F-ryhmän autolle. Kaitsun luotto kuskiin oli silmiä ihailtavan hauskan oloista. Mitä sitä nyt turhia hermoileen, jos vähän leikkaillaan vaaastaantulijan kaaaistalta soookkkkona. Järjestys kääntyi kuitenkin juuri ennen kisapaikkaa kun Kaitsu ilmoitti sipan tarpeestaan. Kyllä siihen se viisi sekuntia meni mutta Volvo ennätti edelle. Armeijatermit kyllä osataan, muttei mitään tehdä tarpeeksi nopeeta, vaikka vuosi ollaan harjoteltu. Hitauttako?

Diablo
Kukas Keskustelu-palstan vakiovieras se siinä seisoskelee?

Kisapaikalla kuului sit vaan et eiiiiii! Eka uhkarohkea askel oli tuupata Mikkon auto pellolle. Maavara loppuu kuulkaa nopeesti, mutta järjestäjät olivat vielä opastaessaan vakuuttuneita työntämisen hauskuudesta, varoituksistakin huolimatta.

Sit rupes meneen hommat lopullisesti päin persettä. H-P oli laitettu ankkuriksi, tämähän on vaan leiri, periaatteella. Leirillähän pitää uskaltaa myös levätä, eikä ottaa turhia riskejä! Leiri oli juuri yksi syy miksi H-P:tä ei kannattas panna juokseen. Vaikka leirille reenaan tullaankin, niin se ei tarkoita sitä, et järki pannaan narikkaan. Kehon viestejä on silti kuunneltava.

O-M ja Mixi rymistelivät avausosuuden. Molemmilla lienee syytä tyytyväisyyteen. O-M nöyryytti Mikkoa alkumetreillä ja Mikko alussa kaikkia. Kunnes tuli Mäki ja Mikko tippui Ullakolta. Loppu stuntattiin ja maalissa ero kärkeen neljä. Pikku Taivainen tuumas vaan et "Jakso juosta muttei painaa." Larski näytti piilolihaksensa ja toi samalla taitonsakin esiin, juoksu lähtee kulkeen, kun on reenin aika. Antti ei yllättänyt toisella osuudella, leiri painoi jaloissa, eikä homma skulannu. H-P:n itseluottamus kasvoi silmissä, varsinkin kun Kaitsulla ei kulkenu ja mies tuli vaihtoon juuri aikataulussa. Jess!

Koska oli kyse enemmänkin leiristä ja harjoituksesta kuin kisasta, eikä menestys paineitakaan ollut koeteltiin ankkurin hermojen kylmyyttä sillä, kuinka kauan miehellä on pokkaa istua autossa ennen vaihtopaikalle saapumista. Lähtökohtahan oli se, ettei väsyneenä palelluteta itseään, kun vielä "käveleen" oltiin lähdössä. Olikohan viestissä montaa viestin viejää jolla oli lämpökerrasto päällä? Asiahan oli niin että Mikon autolta näki lähes viimeiselle rastille ja vaihtopuomille meni tasan puolitoista minuuttia, nollauksineen päivineen. Mikon kans H-P laski, et Kaitsu pääsee tänään 8min vauhtia mikä tekee 1.04. Tämä tarkoitti sitä, että Kaitsu olis vaihdossa noin yhdeltä. H-P istui autolla vielä kolmea vaille yksi ja aikomuksenaan lähteä vaihtoon tasan yhdeltä, ellei Kaitsu tiiperrä metsästä aikaisemmin.

Sit tapahtui jotain todella huvittavaa! Leiriporukan kokeneimman viestinviejän toimista alkoi seurajohto vetään hernettä nenään. Lapsellisesta käyttäytymisestä voidaan olla montaa mieltä, se on kuka kattoo ja miten kattoo. No Kaitsu anto kartan H-P:lle muutaman sekunnin heitolla klo 13.02. H-P oli joutunut seurajohdon hermoilun takia siirtyyn vaihtopaikalle pariminitsiä ennen aikojaan. Mikko ja hänen kanssa puhelimessa puhunut valmentajansa saivat todeta, ettei H-P.n kantti kestäny! Yhteenvetona tapahtuneesta vaikka et on tärkeää tietää mitä tekee. Suorituksen tekijä on urheilija, joka on itse menestyksestä vastuussa, oli kysymyksessä viesti tai henk.koht.

H-P ottaa paskan viestisuorituksen omalle kontolleen, vaikka se menikin olosuhteisiin nähden jälleen hyvin. No ei sillä osuus ajalla ois oltu sadan sakissa miesten rankilla, niin kun ankkurin rankisijoitusta on joukkuekavereiden parissa hehkutettu. Ei olis ollu kuulemma pakko juosta, mutta nimi oli kuiten urheilijan oman mielipiteen vastaisesti laitettu listaan. Juostu on ja se tarkoittaa paskasta suorituksesta huolimatta sitä et paskassa fyysisessä ja henkisessä tilassa pannaan miestä likoon muiden suoritusten tietynlaiseksi arvostamiseksi. Oliko siinä järkeä niin H-P:ltä ei varmaan tarvi edes kysyä! No kertoohan tämä ankkuriksi laittaminen luotosta urheilijaa kohtaan? Ainakin J-M:ään luottaminen oli aiheellista sillä mies tuli ihan hyvin. Jukka oli kolmososuudella jossain kohdin erimieltä rastinpaikasta ja etsiskeli sitä tovin. Mieshän ajeleekin sit motskarilla ympäri Suomea, jos ei kule.

H-P
H-P:n tuuletukset kaikin puolin loistavasti menneen viestin jälkeen. ;-)

Parasta tais kuitenkin viestissäkin olla se, ettei Pontta jätetty tänäänkään huomioitta. Vaikka Antti olikin urhoollisesti taistellut järjestäjiä vastaan markan painia niin oli loppuviitotukset ehditty kerätä jo pois ennen H-P:n saapumista. Ankkurin ilmestyessä alkoi katsomossa tärähdellä ja vähä lukuinen yleisö syttyi riemunkiljahduksiin Ponnen saapuessa maaliviitoitukselle. Myös joku tulitikkulaatikko töräytteli torveaan. Maalissa yritettiin päästä eroon huonosta juoksukunnosta kauppaamalla tai vaihtamalla sitä mut ei oikein onnistuttu.

Sit vaan äkkiä pois koko leiriltä. Joillain oli kiire kotiin, aivan kuin ei olis leirillä eletty kuin Pellossa. Toisilla oli jotain muita intressejä ja Kaitsulla pizzan nälkä. Volvo tööttäili lujaa Jyväskylään ja Mikon Escortille tapahtui sit vähän enemmän.. Mikkelin keskustan naiset sai Mikolle kusi hädän, joka tyhjennettiin laitakaupungin ABC:llä, H-P:n jo pari vuotta aikaisemmin merkkaamalle reviirille.

No eihän tämä tarina vielä tähän loppunut. Jyväskylään päästyään Mixi sai kannoilleen sellaisen valkosinisen pakettiauton, jossa oli sellanen sininen taxi-merkki katolla ja jotain epämääräistä töherrystä auton edessä ja sivuilla. Mikko alkoi siinä sit uniformuun pukeutuneiden miesten edessä jännittään ja pysäytti auton taxikuskin merkistä tien sivuun. Ajokortti ja rekisteriote sanoi nuorehko mies jämäkästi ja Mikko vaan tuumaili, kunnes pahapoika pampun ja lampun kanssa tajusi, ettei tämä porukka ollutkaan sitä mitä he hakivat. Kaitsu nous autosta ja tuumas vaan, että pizzaa! Mikko itki toisella puolella: Kisoista ollaan tulossa ja autokin on kyllä menny läpi katsastuksesta. No taapertajat naureskeli, et urheilumiehiähän mekin niin kuin tekin Pellon Ponsilaiset. H-P veti ilmaa sisään ja yritti pullistella mainokset mahdollisimman hyvin esille.

Oli kolmikolla ainakin paljon puheenaiheita ruokapöydässä, H-P:n uusi kämppis Pesolan Pasi katto vieressä ihan ihmeissään. Okei, Kaitsu kävi keskustelua lähinnä pizza palasten kanssa ja mietti, et montako mahtuu ja monta on syöty. Escortti kolmikon vielä maistellessa ykköstä, hörskytteli Volvo luodin lailla päin Pelloa. Rekordit rikki ja 5.50.

Kukin tais olla lähes saman päivän puolella, jossain pesäkoloistaan tai ainakin lähellä sitä. Mitä se nyt kenellekään kuuluu, missä sitä yönsä viettää. Taivaiset oli varmaan vielä lenkillä… ja Larista ei taida olla tietoa, ei ole ainakaan uutisissa ollu.

Yhteenvetona niin leiri oli sellainen hiomaton timantti. Kiitos osanottajille, järjestäjille ja kaikille, jotka ovat leirin onnistumisen eteen jotain tehneet. H-P:n luona kävi sunnuntaina kylässä yx suunnistaja naikkonen, joka tuumas reenit nähdessään että kylläpä ne jotkut treenaa paljon noin leirilläkin. Escortti porukan leirihän päätyi periaatteessa vasta maanantaina kun kukin saapui kotikonnuilleen, mutta se on sit taas niin iso juttu show että HUHHUH!

-HouBe
http://www.pelpo.net/web/mikkeli.html
© Antti Ekonoja () <URL: http://www.ekonoja.net>
Päivitetty: 2003-05-23


PelloPlast Metsänhoitoyhdistys Länsi-Raja Pohjois-Suomen Metsämarkkinat LKV Pellon kunta Songan Taimi Salmenpalon Saha Fin Forelia Noname Pekan GPS-seuranta