Pellon Ponsi suunnistus

Uutinen

Takaisin uutisiin

Kokemusta (menestystä) Eurooppa cupista Luotu: 2006-10-10 16:41:37 (O-M), Päivitetty: 2006-10-10 16:48:24 (O-M)

Sveitsin vuorimaastot eivät yllättäneet tälläkään kertaa. Maastot olivat kuin toiselta planeetalta Suomeen verrattuna!

Lappilaissuunnistajankin on sanottava, että maasto ei vaikuta kotoiselta, jos siltä löytyy korkeuseroa puolisen kilometriä. Kuvatunlaista karttaa halkoivat ojanotkot ja polut, fysiikkaa siis kysyttiin. Tällä kertaa suoritukseni heikoin lenkki pitkällä matkalla olikin pääkoppa. Kolmosrastin jäätyä väliin ei syysflunssan aiheuttama löysä olo tai oudon maastotyypin aiheuttamat pummit vaikuttaneet lopputulokseen.

Kahden ensimmäisen rastin sujuttua mallikkaasti mieli kiiruhti nopeasti kohti seuraavaa rastia.

(ei selityksiä)

Kakkoselta lähtiessä samaistin itseni kolmoselle, suunnitelman ollessa yksinkertainen: Ylös tielle! Tien mutkasta nousin ylös mäkeen yrittäen samalla paikantaa itseäni. Hieman ihmettelin, ettei kartalta löytynyt tiheikköä saati kivikkoa jyrkässä rinteessä. Lopulta väänsin itseni takaisin kartalle jyrkänteeltä, kuvitellen samalla lähteneeni kolmoselta täysin vikakulmaan. Selkärangan rusahdellessa ei kolmosen jääminen väliin käynytkään mielessä, vaan jatkoin laahustamistani koti seuraavaa rastia.

Virheeni on hyvinkin yleinen Keski-Euroopassa tehty samaistaminen, toivottavasti viimeinen sellainen!

Hiihtosuunnistusharjoittelun ja flunssan aiheuttama tauko kovaa juoksemisesta mäkiin yhdistettynä vetivät jalkani pahaan jumiin sprinttiaamuksi. Kertaheitolla oli normaalimatkan panostajasta kuitenkin tullutkin sprinttimies, tulihan käsky ”näyttämisestä” ylemmältä taholta…

Sprintti väli väliltä:

Oman sprinttireitinvalinnat

K-1; Ykkösrastista sanotaan, että sillä ei voi kilpailua voittaa. Siksipä en ole harrastanut kartanlukua K-pisteelle juostessa. Nopein reitti kulkee heti K-pisteeltä polkua pitkin vasemmalta ympäri. Alun oikaisu tiheikön läpi nopeimmalle reitille maksoi kymmenen ja kierto oikealta 25 sekuntia. Suoraa häsäämisessä pilasi kisansa. Sen sortin vauhdillä löin ykköselle, ettei kärki karannut liian kauaksi.
1-2; Selkeä väli rastin nokottäessä parikymmensenttisen kallion alaosassa.
2-3; Muistin vanhasta kartasta välillä kulkevan polun, ja sillä pysyin polulle asti. Mutkan olisi voinut oikaista, tulipa rastille väännettyä viiden sekunnin pummikin.
3-4; Aukkojen oikealta puolelta polun yli rinteeseen pään pyöriessä. Kolmesekuntinen virhe johtui kartoittajan kikkailusta merkata puolitoistametrinen kivi jyrkänteellä.
4-5; Alas polulle ja risukasojen yli rastille
5-6; Rinteeseen vilkaistessa päädyin pieneen kiertoon, sillä risukko ei houkutellut. Kädet joutivat mäessä töihin maapohjan livistäessä jalkojen alta. Ensimmäistä kertaa urallani kävelin sprintissä!
6-7; Väli meni hyvin, silti suomalaisilta taitospesialisteilta tuli pataan kymmenen sekuntia..
7-8; Kisareissun parhaiten sujunut väli!
8-9; Pientä häsäystä ei reittipiirroksesta näe, väliajoista kylläkin.
9-10; Oravanpolkutasoa!
10-11; Portaat alas ja urku auki kadulle.
11-12; Sattui sellainenkin ihme, että keskieurooppalainen suunnistaja tuli ohitetuksi metsän ulkopuolella.
11-Maali; Perinteisesti aika heikko aika loppusoralle..

Sprintti vaikuttaa kartalta aika haastavalta, mutta hyvä näkyvyys teki siitä heikosti merkityn maastojuoksukilpailun.

Kartta aina mukana, ruokapöydässäkin!

Viestiavaus oli elämäni yksi raaimmista kisoista. Noususummaa oli kuudelle kilometrille saatu reilut 300metriä ja miehen ollessa omaa keskivertoa heikommassa kunnossa oli hapotus välttämätöntä.

Lähtökiihdytyksen sekoilu heitti minut heti jonon loppuosaan. Sieltä revin itseni jo keulan tuntumaan, kunnes minun musta hetkeni (jota kesti liki puolet kilpailuista) alkoi. Muiden noustessa mutaisia rinteitä juoksun ja konttauksen välimuodolla, itse tyydyin tukeutumaan polviini ja uskomaan, että seuraava alamäki palauttaa. Pahimmissa höyryissä tuli tietysti pikkupummejakin, joten kärki karkasi viimeistään silloin.

Yleisörastin jälkeiseen alamäkeen lähdin kakkosletkan hänniltä. Seuraavat rastit leimasin letkan viimeisenä, sillä voimaharjoittelua on jo sen verran takana, että tappeleminen leimausjonossa olisi voinut käydä (muille) vaaralliseksi.

Sitten tuli minun iskun paikka, juostava ylämäki. Hyppäsin ohituskaistalle ja hetkessä olinkin letkan keulilla. Muutama juoksija kiersi onnistuneesti mäkeä siten, että leimasivat rastilla ennen letkaani. Pieni pätkä käveltävää ylämäkeä heti rastin perään pudotti minut letkan puoliväliin, mutta onneksi mäki loiveni ennen vaihtoa! Täytyy kai opetella kävelemään!


Reissu antoi rutkasti kokemusta keskieurooppalaisesta maastosta! Takapihalla oppii hyväksi takapihan suunnistajaksi, ja sanottakoon, että minun reilun viikon mittainen kokemus Pohjois-ja Baltianmaiden ulkopuolella suunnstamisesta ei alkuunkaan riitä. Sen verran kuitenkin ymmärrän, että kovaa on arvokisoissa kuljettava, siispä..

Takaisin uutisiin

http://www.pelpo.net/web/rte/uutinen.php
© Antti Ekonoja () <URL: http://www.ekonoja.net/>
Päivitetty: 2006-10-10


PelloPlast Metsänhoitoyhdistys Länsi-Raja Pohjois-Suomen Metsämarkkinat LKV Pellon kunta Songan Taimi Salmenpalon Saha Fin Forelia Noname Pekan GPS-seuranta