”Hieman haikealta tuntuu”, kuvaili tunteitaan Pellon lukion Olli-Markus Taivainen voittaessaan uransa viimeisen...

”Hieman haikealta tuntuu”, kuvaili tunteitaan Pellon lukion Olli-Markus Taivainen voittaessaan uransa viimeisen Koululiikuntaliiton Suomenmestaruuden maineikkaalla Helsingin olympiakisojen 5-ottelun päänäyttämöllä Hämeenlinnan Ahvenistolla.

”Vuosien varrella muodostunut viha-rakkaussuhde KLL:n SM:iin saatiin osaltani päätökseen. Ennen "oikeita" SM:iä kisat olivat kauden päätavoite. Viimevuosina olen skipannut setin, sillä en ole pitänyt sitä tarkoituksenmukaisena tapahtumana mm. näennäisen helppoutensa takia.

Tänä vuonna olen valaistunut huomaamaan "helposti merkittyjen maastojuoksukisojen" vaikeuden. Taas piti ottaa alussa hiukan koukkuja, kun rata näytti niin helpolta, kunnes sain homman hanskaan, oppia ikä kaikki,” päivän ylivoimaisimman voiton ottanut, Olli-Markus tuumaili

Kullattuja muistoja

Vuonna 1999, 10-vuotiaana Hankasalmella saavutetun hiihtosuunnistuksen juontosuunnistuksen voiton ja tämän viimeisimmän mestaruuden väliin jää lukuisia onnistumisia, menestystarinoita mutta myös kovaa koulua, epäonnistumisen sietämistä.

”Mieleenpainuvia hetkiä on kun ekakerran Empun kanssa molemmat ylsimme omissa sarjoissamme tuomaan voitot Pellon koululle. Ensimmäinen tupla tuli 2001 talvella Hankasalmella ja samana kesänä Saarijärvellä. Lisäksi molemmissa viestissäkin onnistuimme yhdessä Emmaleena Matin kanssa, näyttämään kuinka ”pohjoinen puhaltaa”.

”Lisäpotkua alkuaikojen kehittymisen kannalta antoi juuri viestit. Kun pystyi voittamaan suurten paikkakuntien useista huippuseuroista kootut joukkueet, niin hiihtosuunnistuksessa kuin suunnistuksessa, ne lisäsivät intoa harjoitteluun ja uskoa menestyä myös henkilökohtaisilla matkoilla.”

Pellon menestyksen poikien vanhimmassa sarjassa täydensi monissa kansainvälisissä kisoissa kannuksensa hankkinut Taneli Pantsar. Juoksuvoimaa vaativa maasto oli kuin tehty Tanelille. Muutama selkeä virhe pudotti Tankan tällä kertaa mitaleilta. Eroa Olliin kertyi lopulta 4 minuuttia.  ”Kahdella rastivälillä kakkoselle (31sekuntia) ja kahdelletoista, pitkällä välillä (43 sekuntia) onnistuin Jopa OMaa nokittamaan. Se antaa uskoa, että onnistuessani mikä vain on mahdollista”, sanaili syksyn SM- putkeen ja nuorten EM- katsastuksiin valmistautuva Taneli väliaikoja tutkaillessaan. ”Sopivasti jäi hampaankoloon.”

Suunnistus lisää suosiota nuorten keskuudessa

Aika ajoin päivitellään nykynuorison heikkoa kuntoa ja haluttomuutta kestävyyttä vaativaan liikuntaan, mutta suunnistuksessa harrastajamäärät, jopa koululaissuunnistuksessa vain kasvavat. Mikä siinä kiehtoo? Nuoret kilpailijat vastasivat; ” jokainen kisa on uusi haaste, seikkailu, saa olla luonnossa, voi kilpailla vain itseään vastaan, aina huomaa kehittyvänsä, lisää keskittymistä, kuntoa.”

14-vuotiaille ja nuoremmille koululaisten SM-suunnistukset on vuoden pääkilpailu. Tänä vuonna kilpailuun oli ilmoittautunut pitkälti yli 1500 kilpailijaa kaikkiaan 175 eri kunnasta.

Pellon kunnasta (Ponnesta) oli OMan ja Tankan lisäksi seitsemän muuta nuorta suunnistajaa tutustumassa suurkilpailujen ilmapiiriin.

H 14-sarjasssa Jyri Uusitalo, H 13-sarjassa Jere Pantsar ja Aapomikko Matti sekä H 12-sarjan Heikki Vuopio edustivat tulevaisuuden pellolaista poikasuunnistusta.

Ilahduttavaa on myös kolmen tytön rohkaistuminen kilpasuunnistukseen; 15-sarjan Marke Joona, 14-sarjan Aino Vuopio sekä 10-vuotiaiden rastireitillä Anni Pantsar selviytyivät reippaalla partiolaisen asenteella Ahveniston harjun fyysisesti vaativista haasteista.

Kilpakumppaneista ei missään sarjassa ollut puutetta, ilmoittautuneita oli keskimäärin 90 suunnistajaa/ikäluokka.

Viesteissä Pelloa edusti yhdistelmäsarjassa D-, Pantsarin perhejoukkue, aloittajana yläkoulun Jere, keskimmäisen osuuden suunnisti alakoulun Anni ja joukkueen ankkurina lukiolainen Taneli. Taneli oli osuusajoissa koko viestin ylivoimaisesti nopein.

Yläkoulujen sarjassa Pellon viestiä kuljettivat 8-luokkalaiset; Jyri, Aino ja Marke. Viestikilpailun tiiviistä tunnelmasta pääsivät nauttimaan myös Aapomikko ja Heikki. Pellon joukkueen johtajana ja huoltajana toimi, niin kuin monissa viimevuosien koululaissuunnistuksissa Pantsarin Jaana.

jk. Lähes kaikki mukana olleet pellolaiset tykästyivät Ahveniston polkurikkaisiin lukkomaastoihin ja urheilukeskuksen miljööseen. Kaikilla tuntui olleen siellä mukavaa. Tuossa legendaarisessa urheilupyhätössä on minun vaarani ja kairani, minulle se on ollut lapsuuden ja nuoruuden urheilukenttänä, kesät talvet. Monen monituiset kerrat se on toiminut erilaisissa yhteyksissä oman egon kasvupaikkana, niin kuin molemmat koulutkin, joissa ruokailut ja majoitukset oli järjestetty. Mutta se onkin jo toinen juttu ja henkilökohtaista historiaa…

Hattula, Hämeenlinna

mt.