Pellon Ponsi suunnistus

Team S.O.S.

Tavoitteena SM-viestimitaliii!

Tämä on rehellinen ja tinkimätön tarina Team S.O.S:n karusta arjesta, ankarasta valmentautumisesta, uhrautumisesta, voitoista ja tappioista. Raju ja suora kertomus siitä antaumuksesta ja intohimosta, jolla tiimi raivasi kivikkoista tietään menestykseen, suomalaisella sisulla. Tarina käy läpi kilpailumenestyksen, pettymykset, ilot ja surut. Varsin karhea ja suora tarina sisältää kuitenkin huumoria, mutta ei armahda ketään. Kaikki, jotka ovat asioihin vaikuttaneet saavat ansionsa mukaan. Aika ajoin jopa sangen pitkästyttävässä tarinassa on joillain kohdilla toteutettu myös uutta versiota tyylistä nimeltä "sanotaan mitä sylki suuhun tuopi".

Kausi 2000

Toimeenpano…
Leireilyä kaukana kotoa… 21-24.4.2000
Lapin Lihat syvällä…
SM-pitkät, 27.5.2000 SALMENTOJÄRVI, Mäntyharju
PSM-pika 28.5.2000, TERVOLA, Kiiminki
AM-pika ja -viesti Sodankylän Luostolla
Jukola valmistautumiset…
52. Jukolan viesti Liperin Pärnävaaralla, 17-18.6.2000
Kalevan Rastiviesti, 1.7.2000 Taivalkosken TAIVALVAARALLA
Fin 5, 17-22.7.2000 Heinola - Lahti
PSM-normaali ja -viesti, 29-30.7.2000, Ukkohalla, Hyrynsalmi
Take a cab
Suomen Tunturisuunnistus, Ylläs, 12-13.8.2000
AM-Normaali ja Maakuntaviesti 19-20.8.2000, Keminmaa, PUUKKOKUMPU
SM-normaali Nokia
KLL:n mestaruuskilpailut 8-9.9.2000, VIRPINIEMI, Haukipudas
SM-pika, Ilvesvuori, Laukaa sekä SM-viesti Äänekoski
…Ja käteen jäi vain rakkoja…

Kausi 2001

Tähtäimessä… uudet haasteet… hyvät perseet… rastiliput… SM-mitali?...
Kuljetusliikkeen vaihdos
Antti ja Teemu valmistautuu tulevaan beachi kesään…
Ankkurissa kellarilla…
Pääsiäiseksi pois pyrystä
Postilokero Tampere…
Isotonic 21-22.4.2001, PIRTTIKANKARE, Paimio
Mentäiskös Ruokolahdelle syömään…?
PM-katsatukset 12-13.5.2001 Mikkeli
Kansallinen ja Kelterin viesti 12-13.5.2001, VIRPINIEMI, Haukipudas
SM-pitkät 26.5.2001 Luopioinen
Tornionlaakson Rastipäivät, KAINUUNKYLÄ, Ylitornio PSM-pika ja -viesti 9.6.2001 sekä Suomenmaa cup 10.6.2001
Nikkari-Jukola 16.6.2001, Pässilänvuori, Seinäjoki, Jurva, Ilmajoki, Kurikka
NMM-katsastukset 19-20.6.2001, Ukkohalla, Hyrynsalmi
H-P Pohjois-Norjassa - Barentsin mestaruus Ponnelle ja kyseenalaista mainetta siinä sivussa
Valtionvitutuksen vaihtopäivät
Kainuun Rastiviikko 8-14.7.2001, Vuokatti ja Suopotkupallon MM-kisat 13-15.7.2001 Pölhövaara, Hyrynsalmi
Vuokatinvaara ja Pmpa:n mestaruuskilpailut…
Koillismaan Rastipäivät, PSM-normaali ja -viesti 21-22.7.2001, Kouervaara, Kuusamo
Suunnistuksen MM-kilpailut ja Tampere Games 29.7-3.8.2001
Suomen Tunturisuunnistus 11-12.8.2001 Saariselkä
AM-normaali ja Maakuntaviesti, NIVAVAARA, Tornio
SM-normaali 1-2.8.2001, Tahkovuori, Nilsiä
Viimehetken paniikkinappula!
Hämeen Rastiviesti, MASTOSJÄRVI, Ylöjärvi
Epäuskottavia jätkiä…?
SM-pika 15.9.2001, JYLY 1-2, Kisko-Karjalohja
SM-viesti 16.9.2001, BJÖRNBOLLSTAD, Karjaa-Karjalohja
Loppukaneetti minulta vielä projektiin…

Toimeenpano…
Tapahtumaketju alkoi syksyllä 1999. PelPo:n älykkökaksikko Antti & Veijo Ekonojan päässä oli jo jonkin aikaa muhinut ajatus kasata porukka, jolla olisi potentiaalia saavuttaa SM-viestimitali sarjassa H20 syksyllä 2001. Tavoite asetettiin siis kahden vuoden päähän Karjaan SM-viesteihin. Tätä kunnianhimoista tavoitetta alettiin toteuttaa tavalla, joka ei yllättänyt ketään. Kaksikko alkoi haalia vahvistuksia jo ennestään kovaan porukkaan, johon Antin lisäksi kuuluivat Aarni "Karrin veli" Mustonen ja Timo "Hutto" Autto. Kaksikon kiikarissa oli muutamia Pohjolan Karpaaseja, joista toiset oli enemmän ja toiset vähän vähemmän sitä itseään. Häikäilemättömällä tavalla kaksikko alkoi ujuttaa ajatusta SM-viestimitalista vahvistusten pieniin aivolohkoihin. Silminnäkijöiden mukaan tämä kaksikko harjoitti toimintaansa ainakin Anjalankosken SM-pikamatkan kisapaikalla. Uhrit oli valittu ilmeisen selkein perustein. Lumimetsän liikehuoneistolta löytyi "Vihannin lapamato" eli Sipilän Teemu, Antin hyvä kaveri jo vuodesta rippikoulu. Mies, joka oli ilman viestiporukkaa SiSe:ssa, kun tällainen varsin tuntematon suunnistajapersoona kuin Ikosen Pasi oli siirtynyt SK Pohjantähteen.

Mukaan houkuteltiin myös pitkällisten neuvottelujen jälkeen OH:n Jukola joukkuevalintojen katkeroittama mies, "Ounasvaaran hisutykki" H-P Pukema. Sälli, jolta ei vauhti lopu ja lippukin löytyy, jos vaan polku mennee rastille asti ja se polku löytyy. Kuulustelujen mukaan Pukema on yhä edelleen ja tulee aina olemaan katkera siitä, että hänet tiputettiin näyttöjen vastaisesti pois Ounasvaaran Hiihtoseuran ykkösjoukkueesta Hiisi-Jukolassa -99. Tämä vääryys, tai paremminkin oikeusmurha, kuten tapahtuneesta kansan keskuudessa sanotaan, ei jäänyt Ponnen kaksikolta huomaamatta ja niinpä he alkoivat lupailla jo kiihkeimmillään kuuta taivaalta. Rahakas yhteistyösopimus saatiin valmiiksi syystalvella -99. Hankintalistalla esiintyi myös Miika Korpin nimi, mutta hänen parasta ennen päiväys tavoitteeseen nähden oli liian aikainen, joten sopimusta ei tehty ja Korppi lensi pesäkoloonsa siipiään nuolemaan. Hänen uransa on ollut siitä lähtien melkoista matalalentoa, minkä vuoksi on pitänyt olla tyytyväinen, että hän pysyi poissa kuvioista. Jengi alkoi siis olla kasassa ja alettiin vetään suuntaviivoja tulevaan. Ykkösjengiksi kaavailtiin porukkaa Antti, Teemu ja H-P. Kaksi vuosikertaa 81:stä ja yksi sitä kuninkaallista 82:sta. Lisäksi porukkaa oli kakkostiimiinkin Aarni, Timo ja Takalon Jouni eli "Jonetski".

Veijo
Ryhmän taustaguru Veijon askel ei ole kaukana siitä, etteikö itse S.O.S.-tiimiin mahtuisi...

Leireilyä kaukana kotoa… 21-24.4.2000
Seuraavana keväänä, pääsiäisenä 2000 alkoi sitten todellinen panostus. Heitettiin siinä treenimielessä keikka Paimion seudulla. Siellä käytiin kauden ensimmäiset kilpailut, jotka oli esim. H-P:lle kaikkien aikojen aikaisimmat kilpailut kesäsuunnistuksessa. Eipä sillä leirillä juuri muuta ehitty tekeenkään kuin kilpaileen, mitä nyt muutama pieni reeni. Kilpailu menestyskin jäi melko laihaksi, vaikka kuinka yritettiin itkeä. Leiri aloitettiin Inkoon, Lohjan ja Karjaan rajamaisemissa RISTENIN kartalla OK Raseborgin järjestämissä normaalimatkan kansallisissa. Sit tutustuttiin puistosuunnistukseen HEIKKILÄN KASARMIALUEELLA. H-P sai nöyrtyä pummiensa siivittämänä kakkoseksi sarjassaan, mutta Antille ja Teemulle ei siunaantunut edes sitä. Paraisilla oltiin taas aivan eksyksissä kun STORMOSSEN hyydytti miehet etsiskelyihin. Leirin viimeinen kilpailu Silja-Rasteilla Sauvon HÄRMÄLÄSSÄ oli jo onnistua ihan hyvin, mutta kuinka ollakaan niin kaikki tulivat häntä koipien välissä metsästä pois.

Lapin Lihat syvällä…
…ainakin 6-7.5.2000 Isotonicissa Rajamäellä, Vihdin ja Karkkilan rajamailla ROKKOKALLIOLLA ja HAAVISKOPPELISSA

Lisäksi koko ykkösporukka kuului ainakin jossain mielessä Lapin Lihan lihaisaan valmennus rinkiin, joka kävi Isotonicin aikoihin namuttelemassa Tammisaaren peräkylissä. Isotonicissakin miehet oli ihan kuin keitettyjä makaroneja eikä mitään toivoa, parempiin suihin. Viestikin meni piloille jo aloittajan eksyessä ja kärkiletkan jättäessä. Eipä ollut siitäkään K-paikan kuninkuudesta mitään hyötyä. Jätkät eivät kuitenkaan menettäneet toivoa vaan jatkoivat panostusta tulevaan… Jatkettiin siis leireilyä Tammisaaren perukoilla. Ek:t alkoivat jo sujua mallikkaasti ja ulkopuolisten tarkkailijoiden suupielet vääntyilivät hymyyn.

SM-pitkät, 27.5.2000 SALMENTOJÄRVI, Mäntyharju
Koko porukka toimi perässä hiihtäjinä. Käteen jäi vain rikkinäinen peukalokompassi ja tuskainen automatka kotiin. Eipä sillä olihan noita rikkinäisiä "peukkuja" jo kaapillinen kotona ja tälläkin yksilöllä toinen käyttökerta. HooPee teki johtopäätöksen että ne on kertakäyttökamaa nuo "peukut", eikä niitä tarvita varsinkaan kun kompassin valmistajan kanssa saatiin sopimusneuvottelut loppuun eikä uutta ole varaa hommata joka kisaan.

PSM-pika 28.5.2000, TERVOLA, Kiiminki
SM-pitkien jälkimainingeissa kurvaili tuohtunut kolmikko Sipilöiden kautta sateiseen Kiiminkiin. Jätkien kisa meni periaatteella lyhyt matka, kova vauhti ja paljon pummia. Hommassa ei yksinkertaisesti ollut yhtään mitään järkeä.

AM-pika ja -viesti Sodankylän Luostolla
Aluemestaruuspika oli nuorten sarjojen kohdalla sitten yllätyksiä täynnä kun Pellon Ponnen ennakkosuosikit sortuivat Luoston sokkeloihin ja pummasivat itsensä ulos kilpailusta. Seuraavan päivän aluemestaruusviesteissä päästiin sitten pääsarjassa hopealle mutta se oli häpeä, sillä OH voitti. Mäihäähän se vaan oli kun järjestäjillä oli rastit väärässä paikassa ja se suosi voittajia. Mutta eipä se siihen jäänyt…

H-P ja maha
H-P on välillä tällaisessakin kunnossa, mutta se ei menoa hidasta.

Jukola valmistautumiset…
Ennen Jukolaa vedettiin taas kovaa treeniä ehkä Suomen parhaassa suppamaastossa Kolarin Karjalaisessa. Siellä ykköskolmikolla tais alkaa paska valumaan lahkeista kun kakkosen Jonetski näytti todelliset suunnistajan kykynsä. Mies oli jäätävässä iskussa, kun ykkösporukka ei meinannut perässä pysyä ja mies suurin piirtein vaan leikitteli isompiensa kustannuksella, ainakin juttua riitti matkan varrella. Olihan kolmikon myös pakko käydä näyttämässä iltarastien marssijärjestys, Fin 5 -99:n mallimaasto Vetovaarassa.

52. Jukolan viesti Liperin Pärnävaaralla, 17-18.6.2000
Käytiin sit katselemassa yhtä maailman hienoimmista urheilutapahtumista jne. Olihan siellä hieno tunnelma ja halpoja, lähes ilmaisia urheiluvälineitä. Mikäs siinä oli namutellessa isojen ja hienojen suppien pohjalta toiselle. Henki oli hyvä ja mieli pysyi rennon puoleisena.

Kalevan Rastiviesti, 1.7.2000 Taivalkosken TAIVALVAARALLA
Viesti oli jälleen yhtä rämpimistä, eikä hommasta tullut hevon v****akaan. H-P tuli lähes suoraan hisuleiriltä paikat väsyneenä hoiteleen aloitusosuutta, tuloksena valtava pummi ja jalka paskaksi. Eihän siinä Temellä ja Antilla ollu kahta sanaa enää juossa kärkeä kiinni, kun eroakin oli kertynyt hulppeasti. Paskat! Kyllähän se oli niin, että se ois ollu melkeen sama keskeyttää homma jo ekan osuuden jälkeen. Pahamielihän pojille vaan tuli tollasesta perseilystä aloitusosuudella. No eipä ollut kotiin viemisinä kuin paskaset kamppeet ja jo ennestäänkin hieman paskanen mieli. Se on muuten taivahan tosi, ettei ne hommat suju kun ajattelee asioita perseellään!

Fin 5, 17-22.7.2000 Heinola - Lahti
Kuulusteluissa todettiin rastiviikon olleen kaikin puolin ihan hieno reissu. Keskinkertaisia suorituksia kaikilta, ainakin jossain kohdin viikkoa. Piteli kauniita ilmoja joka päivä, paitsi viimeisenä kun tuli vettä kuin aisaa. H-P täräytti viimeisen päivän vesisateisessa polkujuoksukilpailussa sijalle kuusi, mikä taisi olla sitten viikon kohokohtia keskiviikon kisabailujen ohessa. Olihan se hieno katsella kun nimen perässä siellä kokonaiskilpailun noin sijoilla 20-30 oli kuutonen. Pistihän se etelänmiesten naamatkin vakavaksi, vielä kun poijjaat ois nähny tämän rehellisen lapinmiehen virheet, niin kyllähän siinä ois jo paskat litsahdellu pojilla housuihin, niin kuin Paavo Väyrysellä eduskunnan hernekeittoja syödessä. Heinolan RIIHIJÄRVEN kartat tulivat kuulemma tutuiksi, eikä Lahden TIIRISMAA ja TAPANILAKAAN ihan paskoja maastoja olleet. Joka tapauksessa menestystä ei tullut.

Antin, Teemun ja Tinken tupakaverit
Tällaisten heppujen kanssa tiimiläiset (pois lukien H-P) armeijavuoden viettivät.

PSM-normaali ja -viesti, 29-30.7.2000, Ukkohalla, Hyrynsalmi
Kilpailut oli melkoista kikkailua koko porukalta kun kukaan ei oikein saanut säätöjä kohdalleen. Homma ei ollut kellään muulla balanssissa kuin Teemulla, joka nimellisesti paskassa sarjassa haki jatkoa jo vuosia kestäneelle voittoputkelleen PSM-kisoissa. Lisäksi Antti ja Teemu olivat olleet jo kolmisen viikkoa valtionvitutuksessa vai oliko se valtionpalveluksessa, josta ainakin viikon lomilla. Jotain oli kuitenkin jo takataskussa, se kaikkien rakastama lentsu. Viesti päästiin kunnialla maaliin vaikka paljon ehti sattuakin sillä H-P kadotti auringon paistaessa silmiin sen rastilipun, jonka oli saanut vain hetkeä aikaisemmin näkyviin. Haastatteluissa piti vain todeta, että en tiedä mikä se oli, kaikki tapahtui silmän räpäyksessä.

Take a cab
Ennen tunturisuunnistusta jengi Antti, Timo, Teemu ja H-P leireili Lapin lihojen kanssa Sundsvallissa. Leirin satoa oli armeijakolmikon poistuminen takavasemmalle jo leirin puolivälissä, kadoksissa ollut suunnistuskenkä ja auton hajoaminen. Lisää leirin tapahtumista M. Jurmun säveltämänä/ sovittamana ja jopa sanoittamana löytyy täältä. Taakse poistu!

Suomen Tunturisuunnistus, Ylläs, 12-13.8.2000
Kolarin Yllästunturin juuressa Äkäslompolossa ja sen, ei ihan välittömässäkään läheisyydessä pidetty tunturisuunnistus olikin sitten melko hiljaista, kun paikalle oli selvinnyt vain H-P parinaan Ylitornion lahja Lapin Suunnistukselle elikkä Björnisen Janne, joka on kuulemma eläinten sukua. Janne katkesi kovassa kyydissä ja joutui keskeyttämään toisen päivän juomarastille. Kiitos ja plussat Jannelle kuitenkin siitä, että mies jaksoi toiseen päivään asti kaikenlaista sekavaa kuunnellessa. Eka päivän jopa yli odotusten… H-P jatkoi Duracell-pupun lailla matkaansa yksin aina maaliin saakka.

AM-Normaali ja Maakuntaviesti 19-20.8.2000, Keminmaa, PUUKKOKUMPU
Am-kisat käytiin, mitenkäs muuten kun S-2000 on järjestely vuorossa, niin hyvissä puitteissa. Minähän en siihen sano juuta enkä jaata, enkä mitään siltä väliltäkään, saavat kuulkaa järjestävä seura kehua itteään niin paljon kuin kehtaavat. No, jos kehuja haluaa lukea, niin ei muuta kuin "Posarin" arkistot vaan esiin! Kyllä lähtee! Niin heikoissa merkeissä ne AM-kisat sit vissiin meni, H-P hoiti junnut ja muilla meni muuten vaan kovaa, mutta suunnasta ei ollut tietoa kun se järjestävällä seurallakin oli jo nimestä päätellen hukassa. No kivaa oli käydä kuiteski stunttaamassa vesisateessa hypotermian pelko ottalohkossa. Sunnuntain maakuntaviesti oli sit valoisampi tapahtuma sään puolesta ainakin. Konkari Mäkikyrö ja junnu Pukema antoivat alkutahdit viestille. H-P oli k:n kunkku ja Jukka veti polovet koukusa niin lujaa, ettei siinä vauhdissa pysyny juoksemalla mukana kuin H-P. No kärkikaksikko pani homman lopulta todella todella ranttaliksi pummaamalla yhdellä rastilla porukan perälle. Ja sit lähettiin taas… Antti hoiti hommansa Pellon joukkueessa, jonka potku ei aivan riittänyt vielä mitalleille. Paikkaa kyllä tarjottiin kun viestissä hylättiin yksi joukkue, tavalla, joka on herättänyt keskustelua pitkään viestin jälkeen. Ja tulee vielä herättämäänkin… H-P kuitenkin MLK:n pronssi joukkueessa.

Antti ja kaappi
Antti ja hänen armeijan kaappinsa. Sotilaallisuus ennenkaikkea!

SM-normaali Nokia
Tyyppiesimerkki koko kaudesta. Teemu ja Antti kaksikymppisissä A-finaaliin ja H-P pummaili itsensä 200 metrin välillä B-finaaliin. Hassisen Koneen tavoin pojilla oli Levottomat jalat myös korvien välissä ja kotiin tuomisina laatikollinen roskasäkkejä ynm. pusseja B-finaalin kolmannesta sijasta. Olihan se muuten ihan hieno reissu, ruuat ainakin olivat aivan mahtavat ja Kantomaan Jukka sai ansionsa mukaan vittuilua. Surulliset uutiset eivät kuitenkaan tämän reissun osalta jääneet pelkkään paskaan kisamenestykseen. Yksi tuore uutinen oli nimittäin se, ettei Antti tule juoksemaan SM-pikaa. Mutta miksei, niin sitähän minä en tässä kerro. Ähää… Paiskaappa vaikka Antin kanssa kättä…

KLL:n mestaruuskilpailut 8-9.9.2000, VIRPINIEMI, Haukipudas
H-P kävi heittään reissun laukkakankailla; märkien vaatteiden ja muuten hienon fiiliksen lisäksi käteen jäi uran paras "SM-sija" 11. No tasosta ollaan ja saakin olla monta mieltä. Pizzaa veettiin naamaan kun käskettiin! Taivas brothers antoi punalampun puhua tulevaisuuden kieltä!

SM-pika, Ilvesvuori, Laukaa sekä SM-viesti Äänekoski
Tämä reissu oli melkoinen seikkailu ainakin H-P:n kohdalla, kun mies oli jo Hirvaskankaan Essolla kun muu porukka oli just lähtenyt Pellosta. Ainakin kahdeksan tunnin odotus edessä ellei kyytiä majapaikalle. Onneksi kyyti kuitenkin järjestyi ja päästiin taloksi. Majapaikka sijaitsi noin 10km päässä Laukaan keskustasta Kuusaalla ja nälkä hirmuinen eikä evästä ollenkaan. Niinpä poika otti ja lähti vanhalla mummonpyörällä Laukaan kylälle pitsalle. Itse kisassa H-P pummaili taas ylivauhdilla B-finaaliin, jossa ei sitten lapikas oikein noussut. Kaikenlisäksi H-P jätti takkinsa karsinnan varustepalautukseen. Illalla tehtiin sitten saunassa Ponnen junioreista miehiä ja käytiin järvessä tempoon kahden metrin uintikisa jne. Antti ei ollutkaan pikamatkalla mukana, vaan tuli sitten hieman flunssaisena aloittamaan SM-viestiä. Tulos ei hirveästi päätä huimannut mutta olihan se mies niitissä. Teemu kohenteli sitten asemia ja H-P namutteli sen mitä jaksoi. Lopputuloksissa sija 18 oli tylyä tekstiä.

SM-viesti 2000
Vuoden 2000 SM-viestissä Teemun ja Antin ilmeet kuvastavat hyvin menestystä.

…Ja käteen jäi vain rakkoja…
Kokonaisuutena kaudesta ei jäänyt käteen muuta kuin rakkoja kun oli tuolla tyttöystäväpuolellakin kaikilla aika hiljaista. Jos nyt ei liikaa dramatisoida, niin antoihan se kesä pojille kokemusta ja paljon pahaa mieltä. Parasta olivat varmaan reissut, sillä onhan niissä aina jotain hohtoa ja eikö se ole syy miksi urheillaan aina maailman huipullakin. Tosin tuli niitä voittojakin. H-P hoiti turhaakin turhemman Aluecupin voiton tyylillä nimiinsä ja keräsi palkintorahat takataskuunsa.

Tähtäimessä… uudet haasteet… hyvät perseet… rastiliput… SM-mitali?...
Kun uusi vuosi vaihtui oli vuorossa uusia kujeita. Pojat jatkoivat kolmikkona Jääkäriprikaatin arktisessa talvessa panostustaan uuteen kauteen. H-P hurjasteli hisu-urilla kovalla hiihtovauhdilla hyvin epäonnisesti. Kaikesta tästä huolimatta, niin jo talvella oli ilmeistä, että kesä 2001 tulee olemaan paljon parempi kuin edeltäjänsä, sillä kuuluihan "Pyssykylästä" päin jo alkutalvesta huhuja, että pojat ovat hirmuisessa lyönnissä. Armeijassa pojilla oli aikaa ajatella uusia ideoita tavoitteiden saavuttamiseksi. He tekivät myös yhden löydön sillä jossain kuvastossa oli ollut syvälle sydämeen kolahtanut Adidaksen verryttelypuku, joka otettiin tiimipuvuksi. Nämä arvokkaat asut saivat ylleen alkuperäiskaavailuissa ykköskolmikko Ekonoja, Pukema ja Sipilä sekä tietenkin luunkova varamies T. Autto, verkkarit siis neljälle.

Sitten tehtiin eräänlainen skaba tiimin nimestä, jonka voitti itse oikeutetusti sittemmin räppärinä ja biisien sanottajanakin tunnettu Timo "Tinke" Autto. Nimeksi valittiin salaperäinen S.O.S, joka on virallinen lyhenne jostain, jota tiimiläiset itsekkään eivät tiedä tai sitten tietävät mutteivät vaan sano sitä ääneen. Niinpä päätimme olla vastaamatta lyhenteen syvempää tarkoitusta koskeneisiin kysymyksiin. Mutta joku toistaiseksi tuntematon ja nimettömänä esiintynyt henkilö on levittänyt sellaista tietoa julkisuuteen, että nimi olisi lyhenne lauseesta Se On Siinä, mutta tiedä häntä sitten, että onko se niin. Saihan se meidän huoltaja-manageri Veijo hommattua meille muutaman sponsorinkin komistamaan muuten niin karujen miesten takin rinnuksia ja törkeän kaunista Ponnen "pelipaitaa". Lisää sponsoreista tämän stoorin lopputeksteissä. Samaan aikaan toisaalla käytiin neuvotteluja "Olle Björndalenin" siirtymisestä teamin varamieheksi, mutta mies itse totesi porukan olevan liian kovaa seuraa hänelle ja teki vetämiensä johtopäätöstensä pohjalta lopun niistä neuvotteluista. Hurraa huutoja siihen suuntaan… ja Ehe ehe!

Kuljetusliikkeen vaihdos
Kuljetuspuolella tapahtui myös merkittäviä muutoksia, jopa irtisanomisia. Ekonojien Opel Vectralle annettiin kenkää niin että tilalle uudeksi keikkabussiksi hommattiin Volvo S40. Onhan se mukavampi heittää keikkaa, kun pirssi on kunnossa ja ilmastointi toimii kesähelteillä, eikä liikennevaloissa tarvitse olla toisten jaloissa. Taustat alkoivat ollakin kaikin puolin kunnossa, kun talvi alkoi muuttua kesäksi, joten urheilijoille jäi vain tehtäväksi menestyä. Tästä eteenpäin kerrataankin sitten niitä melko menestyksekkään kauden tunnelmia. Sokerina pohjalla paljastuu myös se, miten varsinaisen tavoitteen kanssa kävi.

Antti armeijan hiihdoissa
PV:n hiihtokilpailuissa Antilla meinasi olla happi vähissä. Tinke toimii väliaikamiehenä.

Antti ja Teemu valmistautuu tulevaan beachi kesään…
Antti ja Teemu kävivät maaliskuun alussa tuultumassa valtionvitutuksesta leireilemällä viikon verran Portugalin lämmössä. H-P jätti keikan väliin hisukiireiden vuoksi ja poikienkin parasta ajatellen oli varmaan hyvä niin. Arvatenkin leiri meni leppoisissa merkeissä, vähäpukeisia naisia katsellessa ja Pohjantähtiläisiä nöyryyttäessä. Eihän se leireily sitten loppujen lopuksi mikään pakomatka armeijasta ollutkaan, kun puolustusvoimien suunnistusvalmennusryhmä ruokaili äänekkäästi samassa ruokapöydässä lähes päivittäin puheenjohtajanaan Petteri Vuorinen ja megafonina Lasse Torpo.

Portugalin leiri
Talven keskellä Antti ja Teemu saivat välillä ihailla Portugalinkin maisemia.

Ankkurissa kellarilla…
Kesäkauden aloitus tapahtui pohojosen pojille ehkä harvinaisen aikaisin, sillä Antti ja Teemu kisailivat jo huhtikuun ensi päivistä alkaen leireilemällä Ankkurikellarilla heidän maagisen armeijakaverinsa Kers. Teppo "Törsteeni" Isokosken kanssa. Pojat niittivät näillä etelän lämpimillä viheriöillä heti sellaisia tuloksia että ihan pelotti. Heillä ei ilmeisestikään paljon päätä pakottanut, vaikka H-P jäikin kotipuoleen talven haavoja nuolemaan. He näyttivät etelän pojille, että kyllä se on kuulkaa pohjosen pojat, joilla se lapikas on syönnillään tällä kaudella.

Pääsiäiseksi pois pyrystä
Leireily jatkui Pääsiäisen lumisateessa Varsinais-Suomen liukkailla kallioilla, kun pojat kisailivat Paraisilla ja Angelniemellä mukanaan seuran tulevaisuuden lupaukset Emppu ja Olli. Teemun niittäessä hyviä tuloksia, HooPee piti edelleen suunnistuskuntoaan piilossa kunnostautumalla Fc RuPun pääsiäissymbosiumissa Rovaniemen yöelämässä ja matkusti leirille junassa istuen koko toisen pääsiäispäivän. Yöllinen sankka ja ilmeisesti hämärältäkin tuntunut lumipyry vaihtui siis Varsinais-Suomen suliin avokallioihin. Vejo, veljekset ja H-P kävivät heittään iltalenkin tai paremminkin iltapaskat yhdessä poikien korkkaamassa kisamaastossa. Uuden päivän pilkatessa tehtiin yksi treeni Ahtelan kartalla ja sitten siirryttiinkin jo Turusta Tampereelle leireilemään.

Postilokero Tampere…
Se leiri jäikin sitten historiankirjoihin lumileirinä. Ensimmäisessä harjoituksessa Saarijärven kartalla oli tarkoitus heittää pitkä treeni niin matkallisesti kuin ajallisestikin. Aikaa harjoituksessa kyllä kului parisen tuntia, mutta radasta ei päästy kuin pikkuista vaille puoleen väliin, kun siellä oli vähän vielä lunta maastossa. Olihan se jännää vetää Tampereen korkeudella munia myöten lumihangessa pipo päässä huhtikuun puolen välin paremmalla puolella. Muissa treeneissä olikin sitten sen verran vähemmän lunta että suunnistaminen oli se isompi homma eikä tarvinnut kahlata. Itse karttojen haku Itä-Tampereelta oli melko työläs homma, sillä sovittu paikka olikin melko idässä eli lähes Kangasalla. Muuten harjoittelun taso oli kyllä kovaa ja jokainen tiimiläinen varmasti yhtyy väitteeseen että leiri oli kaikin puolin raskas, joutuihan Teemu esimerkiksi taistelemaan ajatuksissaan AIDS:ia vastaan, mutta miksi niin siitä hän itse tietää paremmin… Myös Tinkellä oli raskaita ihmissuhde ongelmia, sillä kukaan Tampereen keskustan tytöistä ei halunnut mennä hänen kanssaan naimisiin, vaikka Timo kuinka yritti kysellä. Shoppailu nousi myös isoon rooliin, profiilin nosto oli melkoinen…

Teemu Tampereella
Tampereen leiri meinasi tulla Teemulle kalliiksi monessakin suhteessa. Onneksi kuitin summa on epäselvä.

Isotonic 21-22.4.2001, PIRTTIKANKARE, Paimio
Lauantaina tykiteltiin sitten Turun seudulle ja Paimioon, missä käytiin kevään hegemoniakisa eli ISOTONIC-suunnistus Pirttikankareen kartalla. Vaikka käsissä olikin mielestämme ehkä yksi suomen parhaista 1:15 000 kartoista, niin menestys jäi odotuksiin nähden laihaksi. Tinke oli eliitissä ja voitti itsensä pääsemällä radan läpi, hän siis ilmeisesti osoitti tällä suorituksella että on eliitin miehiä. H-P tykitti edelliskauden näyttöjen (ilmeisesti liian huonot) perusteella A-sarjassa ottaen kolmossijan haltuun perusvarmalla suorituksella, jääden kuitenkin minuutti kaupalla kärjestä. Palautuminen hoideltiin sit kuntoon Turun Raxissa, missä olikin rankka meininki kun siel oli polttarit. Enpä ole ennen nähnyt niin harteikasta naista. Sunnuntaina kisattiin sit tietysti, meille kauden eka viestikilpailu, ISOTONIC-viesti Kevola 2 kartalla. H 21 Betoni oli Ponnen hallussa aina siihen tiettyyn pisteeseen asti. Jo ensimmäisistä askeleista lähtien kun H-P aloitti räväkästi ja repi jo K-pisteelle sellaisen sievän 50 metrin eron seuraaviin. Kaikkien yllätykseksi se etumatka riitti ykköselle ja kakkoselle, jonka jälkeen alkoi taktikointi. Oltiinhan sitä pojat helisemässä ja välillä jopa jäätykin, mutta viimeisellä rastilla oltiin taas kolmen ja siitä alkoi kirikamppailu. Mikä parasta niin Ponsi tuli ensimmäisenä vaihtoon.

Antti piti pummeistakin huolimatta vallatut asemat. Teemulla oli ankkuri osuudella sit vähän ongelmia niin rastien kuin vastustajien kanssa, jotka pakkasivat meneen yksi kerrallaan ohi. Voitto siis karkasi viimeisellä osuudella, mutta toisesta sijasta tuli armoton kirikamppailu. Sipilä yritti joukkuetovereidensa kovan kannustuksen siivittämänä pinnistää hienoiselta takamatkalta ohi OK Botnian ankkurista siinä kuitenkaan onnistumatta. Tapanamme ei ole ollut selitellä, mutta toteanpa tässä vain, että se kiri saattoi kaatua siihen että kirittäjät olivat liian innokkaita. Jo ennen viimeistä rastia alkanut huutokonsertti sai ankkurimme pasmat sekaisin kun hänen mielessään oli sotasuunnitelma että hän yllättää edellä menevän "puun takaa" kovalla kirillä. Loppujen lopuksi jäätiin siis kolmansiksi, pettymys ei kuitenkaan ollut niin suuri, koska palkintojen jaossa huomattiin, et saatiin parhaat palkinnot tai ainakin tarpeellisimmat.

Mentäiskös Ruokolahdelle syömään…?
Sit heitettiin varsin ruokaisa keikka Lapin Lihan alueryhmän kanssa Ruokolahdelle. Siellä oli mukana Ponsilaisista Antti, Teme ja HouBe sekä tulevaisuuden lupaus Taivaisen Emppu. Se leiri oli sit niin hulvaton reissu, et en kehtaa siitä sen enempää tässä porista mutta lisää tietoa reisusta löytyy Lapin Suunnistuksen kotisivuilta. Ja sieltä leiristoori nimeltä Keikka josta ei jääty kiinni.

H-P piilossa
Välillä tiimin meno oli sellaista, ettei naamaa kannattanut näyttää.

PM-katsatukset 12-13.5.2001 Mikkeli
Eliittiporukka eli Antti ja Teemu kiersivät seuraavana viikonloppuna PM-katsastukset. Pika matkalla Antti teki tyylikkään suorituksen, mutta tuloslaskennan ehkä hieman ontuessa sija oli vasta parinkympin huonommalla puolella. Vaikka menestys jäi laihaksi niin jokin epäilys menestyksestä leijui leijojen lailla poikien yllä. Menestys ei siis tyydyttänyt mutta sisuunnutti…

Kansallinen ja Kelterin viesti 12-13.5.2001, VIRPINIEMI, Haukipudas
Katsastusten kanssa samaan aikaan kilpailtiin Haukiputaan Virpiniemen kankailla kansallinen suunnistuskilpailu ja Kelterin viesti todella kovilla kilometriajoilla. Taso ei ollut päätä huimaava, mutta silti Ponsi jäi ilman mainittavaa menestystä. Henkilökohtainen kisa oli kaikilta tasapaksua suorittamista ja pystit jäi saamatta. Viestissä oltiin H-P:n synttärien kunniaksi jälleen K-pisteellä ykkösenä aloittajana päivänsankari ite. Hullujen tuuletusten jälkeen alkoi niin usein nähty alamäki, vaikkakin vaihtoon tultiin oman hajonnan keulilla. Vallattuja asemia ei kuitenkaan pystytty enää tämän jälkeen nuorella ja kokemattomalla (Aarni ja Emppu) joukkueella pitämään.

SM-pitkät 26.5.2001 Luopioinen
Seuraava tähtäin olikin sit Valkeakosken Hakan järjestämät SM-pitkät Luopioisissa ja niistä muodostuikin sitten todella pitkät. Edeltävän päivän valmistautuminen ei ollu varmaan optimaalinen mut tulipahan shoppailtua. Käytiinhän me hyvä viimeistely lenkkikin mutta homma tais kaatua siihen et se parin tunnin shoppailureissu venähtikin muutamaan tuntiin ja koko ajan jalkojen päällä. No kisaan lähdettiin luottavaisina. Kyyti oli alusta asti kylmää, mutta kovasti taisteltiin vaikka taas oli yx peukku paskana. Arvaatte varmaan kuka sai sen taas paskaksi. Eka lenkiltä Antti ja HouBe tulivat vielä hyvissä asemissa parinkympin sakissa, mut heti toka lenkin alussa H-P pelasi itsensä ulos pelistä eksyessä väärään letkaan, pummaten jo ykköstä. Vauhti hiipui ja lenkin lopussa huonosta jyrkänteeltä tiputtautumisesta aiheutunut selän jumiutuminen johti keskeytykseen. Teemullakaan ei ollut silloin Sipilämäinen draivi päällä, joten varikolle kääntäminen oli perusteltu.

Antti pyrki tiukasti tavoitteeseensa eli kymppisakkiin, joka oli siis hänen tavoitteenaan saavuttaa yhdessä kesän SM-kisoista. Peli ratkesi kilsa ennen maalia kylmäpäiseen ratkaisuun, Antin yrittäessä eroon pääsyä peesaajistaan, mutta jo matkan uuvuttama pohje sanoi juuri kriittisillä hetkillä työsopimuksensa irti ja kramppasi. Siitä seurasikin kompurointi ja Luopioislaiseen kasvustoon tutustuminen tuuletusten sijaan. Vauhti ei ikävä kyllä vielä riittänyt ihan tavoitteeseen ja mikä pahinta, niin muut pääsivät tavoista poiketen käymään ohituskaistalla. Lopullinen sija tais olla 16 vaikka kymppiin ei ollut matkaa edes kullinluikausta…

Tornionlaakson Rastipäivät, KAINUUNKYLÄ, Ylitornio PSM-pika ja -viesti 9.6.2001 sekä Suomenmaa cup 10.6.2001
Kisan piti oleman teamin seuraava juhlakilpailu. Esikatselmus viikonloppuun tehtiin jo perjantaina, kun iltamyöhäsellä pelattiin Pellon lähes joka perjantaista futispuulaakia kyläkoulun takana. Teamin joukkue MHY otti kauden ensimmäisessä pelissä rökäletappion. Siihen haettiin lievitystä Antin mökillä, missä Antti, H-P ja vieraileva tähti Törsteeni saunoivat ja faksailivat tytöille. Antille taisi tästä hommasta tulla paras lopputulos. Itse kilpailuviikonloppu aloitettiin PSM-pika kisalla Kainuunkylän kartalla, jonka oli kartoittanut Raimo Keskinarkaus. Hänelle pisteet siitä, sillä olihan se huono! Miten sitä ihminen voi nauttia suunnistamisesta, kun mäki on merkitty yhtenäisellä avokalliokuvauksella vain koska kartoittaja ei ole jaksanut merkitä etenemiseen oleellisesti vaikuttaneita saarekkeita. Olihan sielä vielä yx ylimääräinen hakkuuaukkokin mutta se selitettiin uutena aukkona joka oli hakattu jo kartan valmistuttua. Asiahan on kuitenkin niin, että kisat meni aivan poskelleen paitsi Teemulla, joka veti itseään tyydyttävän suorituksen ollen ukkojen sarjassa viides. Antti tutustui maastoon ja HouBe veti urakalla pummia siinä surullisen kuuluisassa avokalliomäessä.

Iltapäivällä käytyyn viestiin lähettiin sitten paikkaamaan tilannetta ja hakemaan vain ja ainoastaan voittoa mutta loppujen lopuksi nii toisin kävi. Antti sekoili jo ensimmäisellä osuudella tekemällä pari kardinaalimunausta jo ennen toista rastia ja toinen niistä aiheutti joukkueen hylkäyksen. Ensimmäinen virhe tapahtui jo ennen K-pistettä kun Antti puntaroitti että lähtiäkkö jo tässä vaiheessa muilta juoksemalla karkuun, olihan tähän lähtöpisteeseen matkaa reilut puolikilsaa. Virhehän siinä oli se, ettei hän sitten lähtenyt vaan tyytyi seurailemaan muiden vauhtia. Se toinen moka oli että Antti katsoi tai muisti itsensä ja joukkuetovereidensa harmiksi toisen rastin koodin väärin ja lopputulos oli sitten se että H-P oli ankkurina jo osuutensa puolivälissä kun ensimmäinen hyväksyttävästi kiertänyt joukkue saapui toiseen vaihtoon. Olihan niillä muilla joukkueilla hymy pyllyssä viestin jälkeen…ja syystäkin, saivathan he Team S.O.S:n päänahan. Sunnuntain normaalimatka oli Suomenmaa cupin osakilpailu, joten käytännössä panosta oli vain kokonaiskilpailussa. Armottoman märässä kelissä H-P oli elementissään ja teki esimerkillistä suunnistustyöskentelyä kunnes seiska rastilla kosautti varman voiton pummaamalla äärettömän kauan. Antille vesisade ei sopinut silmälaseja käyttävänä persoonana ollenkaan ja Teemu jäi muuten vain pimentoon, vaikuttamalla enemmänkin Lumimetsän liikehuoneistolla.

AM-viesti 2001
Näistä kisoista oli tuomisina vain hylsy heti ekalta osuudelta. (AM-viesti 2001)

Nikkari-Jukola 16.6.2001, Pässilänvuori, Seinäjoki, Jurva, Ilmajoki, Kurikka
Ei tälläkään perällä Ponnen varkaus yritykset jääneet huomaamatta, sillä keikkabussina käytetty seuran oma dösä huomattiin jo sen saapuessa kilpailualueelle melko keskeiselle paikalle. Sponsorit pääsivät ainakin hyvin esille, ainakin silminnäkijöiden mielestä. No varoittelihan tuo bussin "rotisko" matkustajina olleelle karhukoplalle jo matkalla, että huomaamattomissa pysyminen voi olla hieman vaikeaa, kun auton takaosan kattoluukusta tuli vesisateella todellinen luomusuihku. Varkaus yritys tais sitten tyrehtyä jo avausosuudella. Silloin taidettiin ennemminkin menettää kuin saada jotain kuin vaihtosija oli siellä 600 kieppeillä. Mutta herra yliluutnantin hieman epäonnistuttua ja muljautettua nilkkaansa, alkoi nousu jo toisella osuudella. Teemu aloitti sijojen kahmimisen todella ahkerasti ja toivo saaliin suunnitellusta koosta alkoi jälleen kiiltää silmissä. Antti työsti kovassa kunnossa olevana miehenä kolmannen osuuden melko lujaa, joten saalis alkoi kasvaa miinukselta plussalle. Se taas ei yllättäny, että suoritus oli lähellä luokkaa vauhti sata, äly nolla. Naisasiat oli Antin kohdalla saatu edellisellä viikolla väliaikaisesti kohdalleen, joten sehän vei vähän ajatuksia itse suorituksesta ja juoksuvauhti taas oli saatu kondikseen ja irtonaiseksi, voimakkaalla keskivartalohieronnalla. Lantion liikkuvuudesta homma siis ei ollut kiinni, mutta nappisuorituksella osuusaikakin olisi ollut todella korkea, muttei huono nytkään.

Kolmantena ryöstö vuorossa, mutta neljättä osuutta juossut Aarni ja jalka-vaivaisen Veijon suorittaessa vitosen, pystyttiin näillä lyhyillä pätkillä säilyttämään saaliit. Tinke starttasi kutoselle ja taisteli kynsin hampain… H-P:n lähtiessä suorittamaan omaa tehtäväänsä, oltiin tavoitteesta hieman jäljessä mutta kokoonpanoon nähden ihan hyvin. Eihän se viimeisen pätkän saalis kovin häikäissyt, mutta muutama oravannahaka saatiin vielä pyydystettyä. Osuus kyllä lähti tappiollisesti kun jollakin muulla tyypillä oli HouBen ihmetykseksi vielä häntäkin kovempi kiire, mutta jo eka mäessä tuli sekin asia selväks, ukon patsastellessa kivellä kuin olis keskellä avomerta ja etsis silmiinsä majakan valoja. Homma toimi hyvällä rytmillä aina kymppi kilsan kohdalle kunnes iski suht iso pummivaihde päälle. Olihan se siihen asti muutenki hyvää kyytiä kun peesissä veti Farumin kakosen (nro 98) juoksukone. Lopullinen potti tais olla vähän alle 270. Siinä olikin sit paljon parantamisen varaa, mutta ei vaan pystytty parempaan tai saamaan enempää.

NMM-katsastukset 19-20.6.2001, Ukkohalla, Hyrynsalmi
Antti ja Teemu jatkoivat lähes samoilla silmillä jahtaamaan todellista jättipottia. Pojille jo edellisvuoden PSM-kisoista tutussa maastossa oli hyvällä tuurilla odotettavissa hyvää menestystä ja mahdollisesti myös lentoliput NMM-kisoihin Unkariin. Vuorossa oli siis tasoltaan yksi kauden kovimmista kilpailuista, missä Ponsi edustettuna kahden miehen voimin. Tiistain normaalimatka oli ilmeisen tarkkaa suunnistusta vaatinut kilpailu, jossa piti saada rinnerastit kohdalleen. Antille sattui alkupään lähtijänä hyvä päivä, eikä se välttämättä mikään yllätys ollut ja nyt ei ollut vain juoksu kohdallaan, vaan myös liput meni iloisesti halki. Siellähän se sir Ekonojan nimi oli listojen keulilla kolmisen varttia, eli aina kuuman ryhmän saapumiseen asti.

Tässä vaiheessa Suomen suunnistusliiton sen hetkinen viestintäpäällikön tuuraaja ja Pohjolan Sanomien toimittaja Tommi Roimela ei ollut noteerannut tätä haamuaikaa mihinkään papereihinsa. Mutta hän, käytetään tässä yhteydessä nyt peitenimeä Toro, joka juontaa juurensa hänen isänsä, niin ikään "Posari" toimittaja Heron nimestä, sai yllätyksekseen huomata, että sehän poika olikin juossut ratansa hyväksytysti läpi ja sijoittui lopputuloksissa sijalle kahdeksan. Ilmeisesti Lapista lähtöisin olevalta toimittajalta ovat vuodet vierineet hyvin kiivaasti, koska haastattelun ensimmäinen kysymys lappilaiselta suunnistajanuorukaiselta, joita ei ikävä kyllä lapissa kovin montaa tusinaa ole, oli että onko Antti ekaa vai tokaa vuotta sarjassa H20. Niin… no miten sitä jo monta vuotta juttuja lappilaisjunioreista Lapissa ilmestyvään lehteen kirjoittaneena voi kaikkien ikää muistaa. Sillä välin kun Toro mietiskeli Antin ikää, niin samaan aikaan toisaalla eli Ounasvaaralla oli H-P:n Sir Antti Fun Clubiin tyrkyllä jo monta jäsentä. Ja taas asiaan… toinen edustajistamme eli Sipilän Teemu halkoi liput tutulla tatzilla eli lähes pummeitta mutta Temen sairaan tyylikäs hirvimäinen askellus ei vaan yksinkertaisesti riittänyt Ukkohallan rinteillä kolkuttelemaan lentokoneen ovia.

Keskiviikon pikamatkalle pojat starttasivat normaalimatkan tulosten perusteella käännetyssä järjestyksessä eli Antilla oli ympärillään varsin kovia nimiä. Itse kisassa Antilla oli suunnistusdraivi päällä, sillä edellä lähteneet tulivat selkä edellä vastaan. Edellisen päivän kilpailu painoi kuitenkin sen verran jaloissa, että paras potku oli poissa varsinkin soilla. Niinpä peräti neljä minitsiä edellä lähtenyt ja loppumatkan Antin kanssa yhdessä juossut S-P Fincke, joutui piiskaamaan Pellon poikaa kisakoneeseen. Ulkopuolisten mukaan Antti oli saanut tiukoissa paikoissa, erityisesti soilla jopa vetoapua, vaikkei nämä periaatteessa mitkään varsinaiset vetoapukisat olleetkaan. Tulosliuskan ilmoittaessa, ettei avoinna ole enää yhtään aikaa, oli Antti rivillä viisi. Sit oli pieni jännitys päällänsä, että riittääkö näytöt Unkariin lähtevään koneeseen. Eihän ne kaikkien liiton valmennusryhmien ulkopuolelta tulleelta mieheltä ihan riittäneet. Tulokset menivät sen verran harmittavasti ristiin, että Antti joutui tyytymään paikkaansa toisena kotiin jäävänä varamiehenä. Tulipahan ainakin merkintä papereihin, mikä sekin on näissä karkeloissa lappilaisittain melko harvinaista. Saavutus sinänsä, vaikkei sitä lappilaisissa suunnistuspiireissä minkäänlaisena saavutuksena noteerattukaan. Kaikesta huolimatta Oulun suunnasta kuului kummia, sillä Oulun Tarmolaiset huomasivat menestyksen, joka ylitti jopa heidän kriittisen uutisointi kynnyksen. Teemu oli tyytynyt ilmeisesti jo kohtaloonsa, kun potku ei riittänyt pikamatkallakaan.

H-P Pohjois-Norjassa - Barentsin mestaruus Ponnelle ja kyseenalaista mainetta siinä sivussa
Kesä- heinäkuun vaihteessa H-P kävi Pohjois-Norjassa reilu viikon reissun ja toi mukanaan Barentsin mestaruuden, voittaen molemmat osakilpailut selvästi. Tromssasta tuli siis mainetta ja mammonaa sekä tietysti runsaasti hyvää fyysistä taitotreeniä upeissa namuttelu maastoissa. Tässä välissä täytyy kyllä huomauttaa, ettei H-P ollut reissun ainoa Ponsilais edustaja, vaan menossa oli mukana myös Ponnen ikioma, jo Jukola reissuilta tuttu bussi.

Valtionvitutuksen vaihtopäivät
H-P:n palatessa Norjan reisulta olivat Antti ja Teemu jo läpäisseet vaativat armeijan poispääsykokeet. HouBella itsellään oli kuitenkin tämä psyykkinen helvetti vielä käymättä, mutta eihän se prikaatin lomakoneelle ollut mikään este vaan hidaste. Eka lomalappu oli täytetty jo muutamaa päivää ennen palvelukseen astumista. Niin ettei se lomista tappelu siihen loppunu ku alikit Ekonoja & Sipilä lähtivät reserviin vaan homma jatkui samaan tyyliin ja ovet paukkui…

Armeija loppumassa
Vuoden koitos alkaa olla ohi. Antti ja Kantomaan Jukka pakkailevat kamoja.

Kainuun Rastiviikko 8-14.7.2001, Vuokatti ja Suopotkupallon MM-kisat 13-15.7.2001 Pölhövaara, Hyrynsalmi
Kun Kalevan Rastiviestiin ei lähdetty vaan boikotoitiin juuri sen takia että kaksikymppisten sarja oli poistettu Liha valmentaja Marko Vavan halusta ja sitä myötä myös rahapalkinnot karttoivat Teamin rahapussin kaukaa, niin suuntasivat Antti ja Teemu suoraan Vuokattiin. Heillä oli siis juuri samalla viikolla, kun H-P vietti ensimmäisiä päiviään armeijan harmaissa, kiikarissa Vuokatinvaarat ja Kainuun Rastiviikko. Se oli poikien kohdalta sellaista tasapaksua vääntämistä, joka ei tuottanut mainittavaa tulosta. Siinä samalla pojat pelasivat loppuviikosta myös jo melko perinteiseksi muodostunutta Suopotkupallon MM-turnausta Lapin Lihan joukkueessa Hyrynsalmen Pölhövaarassa.

Siellä Antti pystyi käsittämättömästi polkemaan muutakin kuin suota paskaksi, sillä hänen nilkkansa alkoi olla tämän viikon osalta entinen, eikä viimeiseen osakilpailuun ollut asiaa. Kilpailuun, johon H-P:kin oli muiden tupakaverien ja apukouluttajien ihmetykseksi jo ensimmäisenä palvelusviikonloppuna ehättänyt. Lähtölistoihin nimellä H-P Pukema merkitty tyyppi juoksi, sellasen perustavaa laatua olleen pummijuoksun muttei ollut kuitenkaan isommasti pettynyt suoritukseensa. Olihan ensi viikolla edessä Pohjoisen maanpuolustusalueen mestaruuskilpailut samalla kartalla, joten ei siitä pummailusta haittaakaan voinut olla. Sipilä ei yksinkertaisesti enää jaksanut noukkia rasteja vaaran rinteiltä ja hyytyi takaa-ajo kilpailussa kärjen taakse. Kilpailun jälkeen H-P:llä oli tarkoitus jatkaa matkaansa Hyrynsalmen MM-pippaloihin vahvistamaan Lapin Lihan rinkiä ja niin hän myös teki sillä erotuksella, että joukkue oli Kuusamon Futaajat, eikä jo jatkopeleistä pudonnut "Liha". Hienossa tunnelmassa puolivälieräpeli vierähti todelliseksi titaanien taisteluksi. Jatko-aikaa tunnuttiin pelaavaan loppu ilta, kunnes Kuusamon Futaajat joutui nöyrtymään ja edessä oli kostea ilta.

Vuokatinvaara ja Pmpa:n mestaruuskilpailut…
Kun Teemun ja Antin kone alkoi hyytyä raskaan viikon jälkeen niin, H-P sen sijaan jatkoi matkaansa kostean illan jälkeen Puolangan Paljakasta Kainuun peräkylien kautta veli venäläisen kyydillä takaisin Vuokattiin. Siellä heitettiin pari päivää tasokasta treeniä rastiviikon kartoilla, huipentuen tiistaina Pmpan mestaruuskisoihin, samoissa maastoissa, samoilla kartoilla. Paskan suorituksen jälkeen käteen jäi hopeinen mitali, vaikka matkaa kärkeen, J.Oikariseen repsahti minuutti tolkulla.

Koillismaan Rastipäivät, PSM-normaali ja -viesti 21-22.7.2001, Kouervaara, Kuusamo
Seuraava ennalta suunniteltu startti Koillismaan Rastipäivien yhteydessä pidetyissä PSM-kilpailuissa jäi Antilta nilkkavaivan takia väliin, mutta Ponsi oli edustettuna H-P:n ja Teemun voimin. Tämä kaksikko veikin sarjassaan H20 kaksoisvoiton, vaikka suoritukset olivatkin syvältä Kouervaaran rinteiltä. Ei kuitenkaan ollenkaan niin huonoja suorituksia kuin eräällä Pudasjärveläisellä puolisukeltajalla, joka oli eri mieltä tämän edellisvuoden R2 SM-kisojen kartan kartoittajan Paavo Tahkolan kanssa eräästä kartalla sijainneesta "soramontusta". Sunnuntain viestit oli sitten kirjaimellisesti melkoista ontumista. Ekaksikin meillä oli suunnattomia ongelmia saada joukkue kasaan, sitten löysimme Lumimetsän liikehuoneistolta ikämies vahvistuksen. Kisaan päästiin siis lopulta mukaan ja Teemu tuli avauksesta kohtalaisen hyvin mutta toisen osuuden jatkuvan epäonnen soturi H-P joutui antamaan periksi lauantaina loukatun nilkan vuoksi, pummeista puhumattakaan. Vahvistuksen päästessä metsään tilanne näytti toivottamalta, niin nimekäs kuin Sipilän Tapsa onkin. Lopputulos oli lähes yhtä toivoton, joten eipä tartte lastenlapsille paljon tästä viestistä juttuja kertoilla.

Suunnistuksen MM-kilpailut ja Tampere Games 29.7-3.8.2001
Antin parannellessa nilkkaansa, Teemu suuntasi matkansa toisen Sipilän eli velipoika Jarinsa sekä kolmen Kantomaan hulttioveljeksen kanssa Tampereella käytyjen suunnistuksen MM-kilpailujen yhteydessä pidettyihin neljästä osakilpailusta koostuneeseen Tampere Games -kilpailuun. H-P vieraili myös MM-kisojen aikaan Tampereen seudulla, tosin synkemmissä merkeissä mutta kuitenkin suunnistamassa. Siellä nimittäin järjestettiin TG kisojen yhteydessä PV:n mestaruuskilpailut, joissa HouBe juoksi kuitenkin tyylille uskollisena jälleen kerran luvattoman kehnosti. Teemun kisaviikko oli yhtä tasapaksua kuin koko kausikin tähän mennessä, se oli siis sitä tuttua Sipilää.

Suomen Tunturisuunnistus 11-12.8.2001 Saariselkä
Saariselän upeissa maisemissa käytiin vuoden 2001 Suomen Tunturisuunnistus, mukana koko Pellon Ponnen kerma. Antti & H-P ja Teemu parinaan isobroidi Jariiii. No odotettavissa oli hyvä pohjaista maastoa ja kovaa tykitystä. Valmistautumiset eivät kuitenkaan olleet kaikkien kohdalla oikein mieleisiä, sillä HouBe joutui edeltäneellä viikolla valtionvitutuksessa todelliseen, välillä jopa hermoja raastavaan rynkytykseen, sillä oli sotilasvalaviikko ja valamarssit. Maanantaina ekaksi 80 kilsaa valtion munamankelilla, joka oli kuitenkin helppo nakki, eikä ottanut aikaakaan kuin noin nelisen tiimaa. Tiistaina oli sit niin henkinen kuin fyysinenkin kestävyys koetuksella kun vuorossa oli mitaltaan epäselväksi mutta joidenkin arvioiden mukaan 20-30 kilsaa ja yhteensä sellaset 12 tuntia kestänyt jalkamarssi. Oli kuitenkin jollakin tapaa ilo seurata sellaisia tulevia joukkueenjohtaja idiootteja, jotka eivät osanneet tipan vertaa suunnistaa. Tunturissa ei kuitenkaan tullut samanlaisia munauksia kuin johtajillemme, et oltais juoskenneltu vähän niin kuin vaaran toiselta laidalta huipun kautta toiselle laidalle, kun olis ollu tarkotus yksinkertaisesti vaan kulkea sitä vaaran laitaa eikä mennä sen yli. Lähtö viivalle astuttaessa Antti oli hyvin levänneenä kunnossa ja H-P hyvin väsyneenä aikoi roikkua kieli vyön alla perässä. Sipilät uhosivat voittavansa joten pullat oli Ponnen kohdalla ihan hyvin uunissa tai ainakin paistumassa. Kaunispään huipulla ei lähdön tapahduttua sattunut sitten mitään yllättävää, sillä K-pisteellä ensimmäisenä oli suunnitelmiensa mukaisesti Pukema juoksemassa kartta lähes rullalla ihan päin hel……ä.

Ykkösrastilla oli sit ratkaisun hetki käsillä kun Antti & H-P leimasivat kärjessä, kun Jurmu & Oikarinen parin Kemijärven oma poika päätti hakea omaa ratkaisuaan seuraavasta mäestä. Onnittelut siitä heille, eipä poikia sen jälkeen juuri kisa paikalla näkynytkään. Kakkosella ei sit ollutkaan enää homma samojen miesten komennossa, niin ihmeelliseltä kuin se heidän omastakin mielestä kuulostaa, mutta selityksiä on turha tivata, sillä sehän oli vain väli-aikaista. Tästä se juokseminen vasta alkoi ja jos ollaan rehellisiä, niin muut näyttivät Ponnen ykkösmiesten rinnalla ruipeloilta, myös Lumimetsän Sipilät. Taktikointi ja kaksikon yhteistyö oli todella ihailtavaa huipentuen polkuspesialistien railakkaaseen tiekiertoon, eikä siinä auttanut edes Kemiläisten peesausyrityksetkään vaan he tuskaisista, lähes surkuhupaisista avunhuudoista "Jarii tule jo Jarii…" huolimatta katosivat selän takana näkyvistä. Ekan päivän ruuhkaisassa maalissa miehistö Ekonoja & Pukema sai yksinkertaisesti vain todeta olleensa voittajia. Se tosin oli noteerattu jo ennen viimeistä paria kilsaa ainakin Kotalan Iken toimesta, maalissa tuloksen noteeras myös kaksoisveli Make. Voittoa ei siis tuntunut haittaavaan edes edellisviikon marssit eikä torstain valatilaisuuden tuntien seisominen ja saman illan kostea yöjuoksu "harjoitus" tais H-P:n kohdalla vaan herkistää. Palautumisjuomien tarkoitus ei ollut humalluttaa mutta niin siinä vain kävi, kun väsyneenä saunan lauteilla veti litran siideriä. Savuporopizza kuitenkin pelasti tilanteen ja miehet olivat taas lähes tolpillaan.

Tunturin maaliintulo
Voittajat tuulettavat. Tunturi on valloitettu onnistuneesti.

Sunnuntai-aamuna voittaja kaksikko aloitti vastustajien psyykkauksen jo lähes ennen kukonlaulua. Sipilät saivat esimakua tulevasta kun koko aamu muidenkin asukkaiden ärsytykseksi soitettiin Tommi Läntisen biisiä Via Dolorosa ja niinhän siinä kävi, että sunnuntai oli Sipilän veljeksille "kärsimysten tie". Mutta oli se monelle muullekin parille ja siltä se tuntui alkuverryttelyssä myös johtajaparilla. Vaikka HooPeen jalat olivat rautakankeakin kankeammat, niin silti jätkät uhkuivat voitontahtoa, tätä hommaa ei kusta enää. Suosikki parin uho oli lähtöpaikalla joidenkin mielestä jopa pelottavankin kovaa, mutta Ponnen teräskaksikkoa se ei hetkeuttanut kuten ei tehnyt edes lähtöhässäkässä vallinnut rankkasadekaan. Pari Ekonoja & Pukema lähti siis paalulta sateen ropinan siivittämänä. Jo ensi metreistä alkoi homma natsata kohdalleen, kun ykköselle juostiin pitkän matkaa polkua ja siinä aukesivat myös polkuspesialistien paikat voittokuntoon. Siinä samalla kärkipari havaitsi myös, että ykkönen on kisan pahin rasti ja sitä tulevat takaa-ajajat pummaamaan ja niinhän he tekivätkin ja ero kärkeen kasvoi kun kärki oli hetkeä aiemmin tuubittanut rastin kiitettävän hyvin.

Peli alkoi siis ratketa, vaikka kärjellä oli tästä vain arvailuja. Antin eteneminen oli välillä hyvin vaivalloista mutta mahtavalla taktisella osaamisella pari pystyi säästämään voimia. Pummit jäivät vähiin ja juomarastilla pari sai sitten lisää tietoa erosta seuraaviin jolloin voitiin jo hiukan varmistella. Aikaa oli jopa solmia kengännauhoja, vaikka ero kutistuikin seuraavassa ja kisan viimeisessä todellisessa nousussa. Kärki varmisteli reilusti vasemmalta, välillä jopa kävellen. Sit alkoi se kärkiparin todellinen työstö, jossa HooPee veti ja Antti vikisi perässä sumentunein lasein. Loppu tuupattiin oikein tosissaan niin ylä- kuin alamäkeenkin. Voitto oli selvä ja palkintojenjaossa fiilis nousi lopullisesti kattoon. Etukäteissuosikit joutuivat "hyppään sivuun" ja pettymyksekseen toteamaan, että olivat kisassa vasta toiseksi parhaita.

Tunturin palkintojenjako
Tunturissa joutuivat kovatkin nimet nöyrtymään Antin ja H-P:n iskiessä.

AM-normaali ja Maakuntaviesti, NIVAVAARA, Tornio
Lauantain Am-normaali oli panostajien kohdalla todella vaisu. Teemu jäi starttiapatiasta kärsivänä kotiin ja H-P & Antti juoksivat selvästi alle tasonsa. Ponnen värejä piti kuitenkin yllä konkarisuunnistaja Jukka Mäkikyrö, joka hätisteli kärkeä oikein kunnolla! Sunnuntain Maakuntaviesti käytiin kuntajoukkuein ja siinä Pello oli Ponnen tulevaisuuden lupausten johdolla voittaa koko viestin, mutta potku ja jo hankittu etumatka ei kuitenkaan riittänyt aivan loppuun asti. H-P:n edustama Roi Mlk jatkoi jo liiankin tutuksi tullutta perseilylinjaa! H-P:n vaisuus viikonloppuna johtui osittain myös tulevasta, sillä alkavalla viikolla oli edessä PV:n partiosuunnistus Tampereen raskaissa maastoissa. Ja loppujen lopulta siitä tulikin yksi hänen elämänsä raskaimmista koitoksista. Reissu oli kuitenkin aika antoisa, vaikka menestys jäikin melko ohueksi.

SM-normaali 1-2.8.2001, Tahkovuori, Nilsiä
Seuraava todellinen panostuksen kohde sijoittui parin viikon päähän kun Nilsiän Tahkovuorella käytiin SM-normaali. Karsinta sijoittui Huutavanholman kartalle, eikä ollut millään osa-alueella mikään helppo nakki. Antti veti lauantaina käydystä karsinnasta ongelmitta jatkoon vielä ihan hyvällä sijoituksella. Temelläkään ei suurempia ongelmia ollut, sillä Vihannin hirvi puski itsensä varmasti jatkoon, eikä siinä ollu kellään mitään nokankoputtamista. H-P oli lujilla fyysisen kuntonsa kanssa koska pienoinen flunssa oli mettä keikkojen jälkeen puskenut päälle. Mäet olivat tuskaa, eikä Mr E-coach Marko Vavan markkinoimasta nenähengityksestäkään ollut mitään hyötyä, koska se oli aika lailla tukossa. Ehkäpä Markon kannattaisi kehittää markkinoille uusi versio tästä maanmainiosta keksinnöstään, sillä HouBe ois ainakin kaikesta päätellen tarvinnut versiota, joka toimii myös silloin kun röörit on tukossa. Aluksi kannattaa tietysti lähteä sellaisesta versiosta, joka ylipäänsä toimii. H-P taisteli ja laittoi itsensä lujille. Lopulta finaalipaikka heltisi turhia tärisemättä. Koko konkkaronkka ponnisteli siis finaaliin, turhia mukisematta.

Sunnuntain finaali skabailtiin samassa vaarassa ja pieneltä osin myös samalla alueella. Kartan nimi oli Välimäki. Maasto ja radat vaativat, kuten SM arvoon kuuluukin, kirjaimellisesti kaikkia suunnistuksen osa-alueita. Kolmikosta ensimmäisenä starttasi H-P, joka yllättäen löysi hyvän vireen. Pummeja tuli H-P:lle tyypilliseen tahtiin, mutta se ei estänyt miestä olemaan tyytyväinen lopulliseen sijaansa 20 ja siihen fyysiseen iskuun millä sijoitus tipahti kuin omena puusta. Seuraavana metsään sinkoili Sipilä, joka oli jälleen kerran varsin tylsä mies. Meno oli sitä tuttua Sipilää vaikka pummeja tais tulla normaalia enemmän. Maasto oli kyllä Teemulle sopimaton, vaikka hyvää suunnistustaitoa vaatikin. Lopputulos laittoi miehen itsensäkin raapimaan päänahkaansa, aika kehnolla paikalla toi Sipilän Teemun nimi lopputuloksissa. Hyvistä asemista startannut ja suurimmat odotukset kantanut MM-varamies Antti odotti myös itse itseltään kymppisakki sijoitusta ja jotain radikaalia paskana olleen nilkan tervehtymisen jälkeen. Toisin kuitenkin kävi ja Antti tuli metsästä hyvin hyvin pettyneenä, pohjosen pojille tutut pummit veivät voimat ja menestysmahdollisuudet, vaikka juoksulyönti oli uskomatomaton. H-P siis parhaana sijalla 20, joten eipä menny kokonaisuutena kovinkaan tuubiin. Viikonlopun voi kiteyttää lauantain shoppailu reissulta Nilsiän keskustasta ostetuilla mukeilla. H-P oli mukinsa mukaisesti porukan "THE BOSS". Antin ja ehkäpä koko porukan suoritukset kiteytti Antin hankkima muki: "SHIT HAPPENS".

SM-normaalimatka 2001
Tiimi tuuppasi SM-normaalimatkalla finaaliin kokonaisuudessaan, mutta sieltä ei sitten enää plaketteja herunut. Liekö liian vetelää porukkaa kisaa edeltävänä iltana...

Viimehetken paniikkinappula!
SM-viesteihin, siis kauden ja koko panostuksen kohokohtaan tähtäävät todelliset viimeistelyt aloitettiin viikkoa ennen päämäärää. H-P saapui arktisesta koulutuskeskuksestaan Temen isän, tuon hieroja-valmentaja virtuoosi Sipilän Tapsan kanssa Oulaisista Jyväskylään. Sit olikin enää viikko aikaa tavoitteeseen.

H-P:n vähäiset tavarat
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Kuva otettu noin viisi minuuttia sen jälkeen, kun H-P on saapunut Jyväskylään.

Hämeen Rastiviesti, MASTOSJÄRVI, Ylöjärvi
Valmistautuminen aloitettiin tekemällä eräänlainen kenraaliharjoitus Hämeen Rastiviestin H21A lyhyessä. Sateisessa ja jopa ihmishenkiä vaatineessa kilpailussa Sipilän Teemu aloitti viestin ja juoksi kehnosti. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin Teemu oli kuuleman mukaan pummannut osuudellaan. Antti jatkoi toisella osuudella ja juoksi hyvin, tehden eroa seuraaviin sen verran paljon ettei todelliseen pummikierteeseen joutunut H-P edes ankkurina pystynyt tuhrimaan reilua etumatkaansa. Vaikka H-P tekikin noin kymppi minitsin pummit, juoksi todella surkeasti ja kaiken lisäksi pani pelin jännäksi niin hoiteli S.O.S sarjansa voiton ja pienen Saarioisten kylmälaukullisen punajuuria, suolakurkkuja jne.

Epäuskottavia jätkiä…?
Viimeinen viikko otettiin rennosti, viestin juoksujärjestyksiä ja kulkua spekuloidessa. Haettiin hyvää tai oikeastaan aivan uskomatonta fiilistä viikonlopulle. Seppälänkankaan iltarasteilla tehty kevyehkö tykitys treeni ja sieltä hankittu B-radan kaksoisvoitto H-P:n ja Antin toimesta sekä järjestäjien taholta tullut epäilevä tunnelma osoitti, ettei jätkät voi olla kuin todella "jäätävässä iskussa".

SM-pika 15.9.2001, JYLY 1-2, Kisko-Karjalohja
Menestyksen nälkä näkyi jo pikamatkalle mennessä. Jätkät oli hyvin valmistautuneita ja halusivat menestystä tulevalta viikonlopulta. Perjantaina oltiin jo vetämässä pikamatkan viimeistely treeniä Sammatin KOLAKKAANMÄEN kartalla. Kaikki ei kuitenkaan mennyt nappiin vaan sinne viimeistely treeneihin tuli ilmeisen kiire, kun pakolliset shoppailurundit Lohjan keskustassa ottivat aikansa. Siinä lähtöhötäkässä Antti unohti jotain oleellista, nimittäin suunnistuskengät. Siinähän pääsi tietenkin pari ärräpäätä, mutta eipä siitä sen enempää. Antti kuitenkin kävi vähän surffaileen Teamin presidentin suunnistusgummareilla, niin että mieleen jäi muutakin kuin vitutus. Teemu ja H-P löysivät liput vähän pitemmillä reissuillaan ihan hyvin, kun ei eksymisiäkään sattunut kohdalle ja päästiin ennen pimeyttä metsästä pois. Pieni vesisade ja kylmyys eivät pohojolan karpaaseja enne karsinnan lähtöä hirveesti hidastaneet. Pojat juoksivat tylysti koko kolmikon voimin iltapäivän A-finaaliin. Mutta jobinpostiakin tuli samalla mitalla… H-P huonoimman rankisijoituksen omistaneena starttasi karsintaan kolmikon ensimmäisenä. Teki tyylikkään, muttei läheskään virheetöntä suoritusta, juosten loppusuoran kuitenkin todella kovaa, siitäkin huolimatta että loukkasi ennen viimeistä rastia polvensa kaatumalla risukkoon. Maaliin tullessaan ponnisteli kuitenkin kärkeen. Teemu tavoilleen uskollisena puksutteli auttamatta, pienillä virheilläkin alle H-P:n ajan ja selvästi finaaliin. Antti hoiti myös leiviskänsä mallikelpoisesti toisessa karsintaryhmässä, ongelmitta finaaliin.

Finaalia odotellessa H-P kulutti aikaansa ensiavussa, Pudasjärveläisen vesinokkaeläimen kanssa, miettien että lähteäkkö finaaliin vaiko ei. Pitkän puntaroinnin jälkeen H-P sai itsensä sen verta jalkeille, että pystyi Suomalaisella sisulla starttaamaan finaaliin. Eihän sieltä poiskaan voinut olla, kun poika eka kertaa sinne pikassa pääsi. Aika rohkea päätös, kun seuraavana päivänä olikin projektin tärkein kisa. HouBe kolmikosta ekana viivalle ja hirveä munkki lähdössä, kun Katajiston J-P myöhästyi sen verta paljon omasta lähtöajastaan, että H-P pääs iskeen 50m takamatkalta peesiin. Olihan se jalkavaivaiselle iso apu, kun ei tarvinnut koko aikaa yrittää pinnistellä kartan ja juoksun kanssa, vaan sai keskittyä ikään kuin toiseen kerralla. Vaikkei potku lopulta oikeestaan mihinkään riittänytkään, niin silti loppusuoran viimeinen mutaosuus tultiin tosi kovaa hammasta purren. Sipilä veti taas omalla tyylillään sen minkä kerkesi, mutta tulos ei ollut montaa pykälää parempi kuin H-P:llä. Teemu kuitenkin ahkeroitsi yhden elämänsä loppusuorista, sillä mies teki vastustamattomasti nopeimman ajan. Loppusuora pohjat menivät siis Teemun eikä "kirikunkku" Antin nimiin. Antilla oli taas hyvän karsinta juoksun ansiosta tilaisuus ja korkea aikakin poimia hedelmät. Toisin kuitenkin kävi ja Antti ei sitten vieläkään saanut haluamaansa. Tuli pummia ja elämä alkoi potkia päähän, mutta maaliin tultiin silti, vaikka sija oli todella kehno, jopa kolmikon huonoin. Jätkät eivät voineet ku nostaa kädet pystyyn, et kovaa menevät etelän poijjaat. Tuumasta toimeen?, onhan se kumma jos huomenna ei irtoa.

SM-viesti 16.9.2001, BJÖRNBOLLSTAD, Karjaa-Karjalohja
Koitti aika kilpailun ja kaiken piti olla okei. Juoksujärjestystä oltiin rukattu ja alkuperäinen jopa hukattu, mutta hommaan uskottiin viimeiseen asti, kunnes edessä oli viimeinen rasti… Sää ei ollut odotettu, mutta se oli jo unohdettu. Loppujen lopuksi Antti lähti tykittään sateen pelossa yköspätkää. Silmälaseilla kun ei sateella juuri sanan varsinaisessa merkityksessä suunnisteta. Eihän siinä ollu taaskaan kuitenkaan kellään mitään sanomista, eikä nokan koputtamista, kun Antti paineli veret suussa ekaan vaihtoon kolmantena, eikä sen hetkinen kärki ollut edes kaukana! Siitä voi sitten jokainen omalla tyylillään spekuloida, miten olisi käynyt virheettömällä suorituksella, kun viiden minitsin pummeilla jäätiin vain minitsi. Minäpä spekuloin vaikka V-tyylillä, että virheitä tekee kaikki ja urheilu ei ole urheilua Jari Isometsänkään mielestä ilman jos -sanaa. Loppuveto oli kuitenkin yksi Antin perustasoltaan jo niin kovien kirien kovimpia. Yksi miesten mies, eikun miestensarjalainen pystyi tuuppaan viimeisen ja ainoan viitoitetun välin nopeampaa. Poikaset olivat kesyjä ja jäivät…kauas.

SM-viesti, Antti
Aloituksen jälkeen oltiin vielä mitalissa kiinni.

Sipilä, porukan luotettavin puksuttelija, joka juoksee lipun kuin lipun halki tuuppas kärjen takaa-ajoon. Jalkavaivaisen H-P:n housuissa alkoi paskan määrä hiljalleen lisääntyä… sillä tiedettiinhän, ettei ole mikään ihme, jos Sipilä tulee osuudeltaan hirven ylpeydellä ekana vaihtoon. Samaan aikaan ennakkospekulaatiot tulostaululla olivat kertoneet pelin hengen: Ponsi on kova, jos Pukema pääsee letkaan, mutta yksin ei mitään saumaa. Samaan aikaan vaihtopaikalla jännitettiin kärjen tuloa. Ei ainoastaan ankkurin, vaan koko huoltoryhmän toimesta. H-P:n mieli alkoi vakavoitua muiden ankkureiden ja oman polven luodessa pientä epävarmuutta. Tunnetilat laukesivat kun kärki tuli, mutta Sipilää ei näkynyt, vasta kuin minuutin päästä ja kaivattu letka oli jo kaukana. Ois se Teemu saanu keulissakin tulla kun oli sen jo vallannut. Eihän sitä olis tarvinnu muille luovuttaa, mutta kun virheet kuuluvat lajiin ja sillä siisti! Jossittelut sikseen mutta sanotaan nyt kuitenki että minuuttia aikasemmin vaihtoon niin asiat olis voinu kääntyä aivan päälaelleen.

SM-viesti, Teemu
Teemulla oli toisen osuuden loppusuoralla vilkku päällä. Toivo mitalista eli yhä.

H-P oli siis kovan paikan edessä, mutta mahdollisuuksia oli vielä! Potku ei kuitenkaan alkuunkaan riittänyt, eikä keskittyminenkään ollut häppöistä jalan vaivatessa. Kärkeä ei saatu missään vaiheessa enää kiinni ja muutama mies pääsi matkan varrella livahtamaan ohikin, kun vauhti oli niin säälittävää. Lopulta maalissa fiilikset olivat vit**n pettyneet, vasta yhdeksäntenä. Jouduttiin nostaan kädet pystyyn, valitettavasti kuitenkin antautumisen eikä voitonjuhlien merkiksi. Eikä sitä pettymystä ainakaan lisännyt erään sukulaismiehen kommentti: "Ei kestänyt pojalla pää, minä arvasin!" Kun se olis idiootit ollutki siitä kiinni!

SM-viesti, H-P
H-P:llä ei ole loppusuoralla enää mitään tehtävissä. Mitali on karannut aikaisemmin, mutta plaketin tiimi sentään ansaitsi.

Paljon parjatulle Lapin Kansan skandaalitoimittajalle jouduttiin vaan tunnustamaan ero sellaisena kuin se tuloksissa oli. Ei tullut SM-viestimitallia Lappiin, mutta plaketti on ilmeisesti aina plaketti. Potentiaalia miehissä oli kyllä mitaleille kaiken osuessa kohdalleen mutta kun ei, niin ei! Eipä ollu poikien päivä, eikä mitalia suotu mutta palkintojen jaossa silti jo ihan hyvissä fiiliksissä, tekevälle sattuu! Erästä persoonallista "jurri" keihäänheittäjää mukaillen: "Lohja on paska paikka!"

SM-viestin palkintojenjako
Tiimin vasemmalla puolella olevia miehiä olis pitäny pystyä lyömään, jotta olisi mitali tullut. Kymppisakkikin jaksaa tiimiä kuiten hymyilyttää.

Loppukaneetti minulta vielä projektiin…
Pyllylleen meni projekti tavotteiden valossa eikä tasoa saavutettu tulosten valossa lähellekään. Projekti kuitenkin onnistui ilmeisen hyvin, vaikkei mitalia tullutkaan. Rispektii alkoi kuitenki jossain muodossa näkyä. SM- viestissä muutkin kuin jätkät itse uskoivat mitalimahdollisuuksiin. Pohjois-Suomi oli noteerattu! Mitalikunnossa tai ei, niin tällä kertaa jo yleiseksi kliseeksi muodostunut alisuorittaminen vei homman hakoteille. Menestystä tärkeämpää lienee kuitenki, että tiimillä oli uskomattoman hieno kaksivuotiskausi. Yhdessä oli hauskaa ja eiköhän se tässä urheilussa ole varsin tärkeää ellei tärkeintä. Vaikka homma on vakavaa niin eihän sitä nyt sentään vakavin mielin tarvi nipottaa. Pilike silimä kulumasa! Vaikka elämä lyö välillä paljaalla nyrkillä vasten kasvoja, on pystyttävä hymyilemään verenmaku suussa. Annetaan selitysten olla, mutta kaikki yhtynee kommenttiin, et hauskaa oli ja vois ottaa vaikka joskus uudestaan. Mitalien karttaessa, niin silti kotiin jäi lopulta voittoja, siis koko jengi oli täynnä voittajia! Menestyskin taitaa olla tulevaisuudessa taivaissa kun ainakin kaksi velmua, eiku veljestä jatkaa menestymistä.

Seuraava vuosi
Seuraavana vuonna oli sitten mm. tällaista menestystä luvassa, mutta sen kertominen olisikin sitten jo aivan oma tarinansa...

THE END

http://www.pelpo.net/web/sos.html
© Antti Ekonoja () <URL: http://www.ekonoja.net>
Päivitetty: 2003-01-16


PelloPlast Metsänhoitoyhdistys Länsi-Raja Pohjois-Suomen Metsämarkkinat LKV Pellon kunta Songan Taimi Salmenpalon Saha Fin Forelia Noname Pekan GPS-seuranta