Pellon Ponsi suunnistus

Lapin Suharit Nykäisee!

Vappuaaton 2003 valjetessa on aika aloittaa Lapin suunnistusvalmennusryhmän leiri. Ryhmän nimestä ei ole tietoa, mutta samapa tuo, ollaan vaikka Lapin Suharit siihen asti kun Lapin Safarit lyö paalua tiskiin riittävästi. Kyytipeleinä leirillä ovat jo tutuksi tulleet Kemijärven Ferrari ja Suunnan entinen Williams, nykyinen Minardi. Kuuleman mukaan Ilkka Kotalalla on ollut jotain osuutta siihen, että auto on valunut Minardin tasolle… Kivelän Pate lähtee siis hörskyttelemään Ferraria Keminmaata kohti. Periltä asti kyydissä on Kivelän Tiina ja Roista kyytiin hyppää Pyssykylän porukka, eli Itkosen Late ja Maria, Neitolan Pekka ja Tervon Henna. Sipilän Teemu on tullut junalla Lumisesta Metsästä saakka hakemaan Minardin Keminmaasta, kun ei kuskia muuten oikein löytynyt. Kemin seudulta bussit sitten lähtevät hörskyttelemään kohti Jyväskylää. Uusina kartanlukijoina kyydissä Saarelan Ville-Petteri, Holsterin Juha, Tolosen Risto ja Uusimäen Tomba. En tiedä onko matka taittunut yhdessä vai erikseen, mutta uskon, että ainakin hiukan ennen Jyväskylää Sipilte on hakenut ohitusta eräässä mäessä, jossa jotain himmeää keltaistakin näkyy…

No, joka tapauksessa porukka selviää illaksi Jyväskylään. Tarkoitus on majoittua Markolla, H-P:llä ja minun tykönä, mutta jotenkin tuo porukka stunttaa itsensä kokonaan Markolle. En tiedä pelätäänkö meidän vapun viettoa vai mitä, mutta eipä kuiten uskallusta löytynyt Emännäntielle tuloon, tai sitten porukka vaan tykkää nukkua vierekkäin, päällekkäin ja sillei. Vapun illan vietosta ei ole kovin selvää mielikuvaa muiden kuin meidän kämpän osalta. Meillähän ollaan partiopoikia, eli 23.00 taju pois ilman mitään apunesteitä, eli vaan väsymyksestä. Sen verran on kuiten korvat höröllä yöllä ja seuraavana aamuna, että viereisen talon ovi taitaa kolahtaa about 04.00 ja Kuokkalassa suunnilleen samaan aikaan. Keljonkeskus pistää pohjat, 05.00!

Aamulla varhain startataan kohti Ikaalista. Ekaks noudetaan meidät, eli minut, Teemut ja H-P:t. Myöhässä ollaan tietenkin, ei oo kai Korterinteellä riittäny vessakapasiteetti ihan vajaalle 15 hengelle… Minardi noutaa sitten Mäki-Ullakon Mixin Kuokkalasta ja Ferrari Määtän Marikan Keljonkeskuksesta. Seuraavaksi pellit auki Ruutanan Shellille asti, mistä tempastaan kyytiin Taivaisen O-M. Ai niin, unohtui sanoa, että Jyväskylästä kyytiin myös toinen Virveli eli Mikko. Mikko on välillä ja aika useinkin niin huomaamaton ja unessa (konkreettisestikin), ettei sitä tahdo millään muistaa. Nyt on porukka lopullisesti kasassa ja jatketaan kohti Ikaalista. Minardi on hieman ennen perillä, kun Ferrari pummaa ansiostani hiukan Tammelan stadionin vieressä.

Leiripotretti
Leiriryhmä kokonaisuudessaan, Marko kameran takana.

Perillä pommitetaan tarkemmin sanottuna Vatulaan, joka on pikku paikka Ikaalisen tuntumassa. Siellä sitten majoittuminen Vatulan Nykäykseen, joka on kai joku Nouskin seuramaja tai vastaava. Hyvä kämppä onkin. Huuskon Larski on myös paikalla ja on hommannut meille kartat. Eka vilkaisulla näyttää melko helmeltä! Aamupäivällä porukka lähtee suurimmaksi osaksi vetään lyhyehköä reeniä Nykäyksen viereiselle kartalle. Koska Teemulla ja mulla ei vappu paina ja halut on valtavat, niin me päätetään tempasta suoraan 10.5km radalle hieman kauempana olevaan helmimaastoon. Reenissä fiilis on mahtava. Maasto, rata ja kartta ovat loistavia, ainoastaan kova vesisade yrittää hieman latistaa tunnelmaa siinä kuitenkaan onnistumatta. No, mitä nyt vähän meinaa maalissa palella, kun kukaan ei ole hoksannut laittaa saunaa päälle. Se olikin viiminen ajankohta leiristä jolloin sauna ei ollut päällä.

Lämmitykseksi tarjotaankin ruokaa. Paikallisen suunnistajan pitopalvelu toimittaa meille päivittäin lounaan. Ruoka on kaikkina päivinä todella maittavaa. Kiitos siitä tekijöille! Iltapäivä sitten palauttelua ja alkuillasta muut Teemua ja minua lukuun ottamatta sille pitkälle keikalle. Osa hieman lyhentää reissua, eli ajetaan Minardilla hiukan matkaa vähemmäksi. Ja koska matka on hauska niin, päätetään välillä myös hiukan pukata. Sade tekee siis tehtävänsä ja Minardi uppoaa mutaan, kun Markolla on kait parkkeerausruutu hiukan hakusassa. Onneksi porukassa on bodaajia mukana. Muut vetää siis reenin ja me Teemun kanssa ootellaan illan tuloa, ei sen takia että lähdettäs nyt sitä menetettyä vappua juhlimaan, vaan tarkotus on tuupata yöreeni Nykäyksen viereisellä kartalla. Ja tuleehan se pimeä vihdoin. Teemulla on enemmän "yöjuoksua" harrastaneena liput vähän paremmin valokeilassa, mutta mieki tulen tiukasti perässä. Joskus vielä rinnalle ja ohi… Meidän kotiuduttua porukka jo nukuskelee ja me teemme saunan kautta saman tempun.

Spekulointia
Oikeita reitinvalintoja pähkäiltiin välillä porukalla. H-P:lla on tyylitaju tallella myös reeneissä.

Aamulla herätään virkeinä ja lähdetään tuuppaamaan hiukan kauemmaksi, eli jonnekin Kyröskosken tienoille. Siellä on ohjelmassa kaksi reeniä. Ensin vedetään pitkähkö reeni. Peesailen Ollia ja hyvin tuntuu miehellä liput löytyvän, vaikka häiritseviä peesaajia tahtoo minun lisäksi olla muitakin… Yhdellä välillä vedän kärkeen ja yritän tiputtaa peesarit, mutta ei onnistu! Kovia on nuoretkin miehet juoksemaan. Reenin jälkeen siirrytään viereiseen maastoon vetämään sprinttiä. Late hakee nopeutta sprinttiä varten vielä lähtiessä yrittäessään saavuttaa Ferraria juoksemalla. Ei kuiten aivan paukut riitä. Sprintti juostaan kisanomaisesti minuutin lähtövälillä. Parhaat ajat vetävät Mikko Vapa, Antti ja Teemu. Marko on kameramiehenä ja vastaavasti eniten TV-aikaa saavat Maria ja Ville-Petteri. Megapummivaihde löytyy myös ainakin H-P:n koneistosta.

Iltapäivällä palataan takaisin Vatulaan ja syönnin jälkeen aletaan seurata kuinka Suomi saa turpaansa Slovakialta. Juuri ennen peliä leirimme naisvahvuus käy huipussaan kun Pyrinnön kissa Laura Koivisto käy pyörähtämässä Nykäyksessä. En sitten tiedä ketä hän tuli sinne katselemaan, mutta kovasti tuntui viihtyvän vain Marikan seurassa, valitettavasti. Vai olikohan se juttelu sittenkin vain hämäystä… Itse pelissä sympatiat ei ole Petun puolella, sillä mies on pakkiparinsa Kiprun kanssa ihan tuuliajolla koko pelin. Onhan se Suomi huono! Pelin aikana päivän synttärisankari Olli käy vielä heittään yhden reeninkin lähikartalla. Kyllä se Suomen peli olikin sellaista, ettei sitä juuri katsoa saattanut. Iltapäivän aikana leirivahvuutemme supistui myös yhdellä, kun Mikko poistui huomaamattomasti junalla takavasemmalle häihin. Ei kuitenkaan vielä tällä kertaa omiinsa.

Mikko latautuu
Mikko siinä asennossa ja tilassa, missä hänet yleensä näkee. ;-)

Pelin jälkeen on odotettavissa yksi leirin kohokohdista, kun lähdetään pelaamaan futista. Ainakin minulle siitä tuleekin tietyllä tavoin leirin "kohokohta", kun saa pitää nilkkaa koholla koko loppuillan. Väännän siis taklaustilanteessa, joka oli varmaan puhdas vahinko, nilkkani sen verran hyvin, että reenit on kohdaltani ohi tämän leirin osalta. Tahtoo olla aina kovaa tuo vääntö Pellon ja YT:n välillä! Huono tuuri, mutta tekevälle sattuu. Late ja Maria ovat olleet sukuloimassa illalla ja palaavat juuri futikselle(Late)/Ikaalisen kierrokselle(Maria). Tarina ei kerro, malttoiko Late luovuttaa sen sukulaistytölle ostamansa barbin, vai pitikö itsellään. Kovin tuntui olevan itsekin kiintynyt siihen. Tyttöporukka on siis katsemassa illan Ikaalista, mutta siinä käykin niin päin, että he tulevat katselluiksi. Paikalliset pojat eivät nimittäin pysty pitämään katseitaan irti urheilija kissoistamme. Joillakin ei tahdo enää mopo pysyä tiellä, kun kissat kävelevät Vatulan raittia Nykäykselle päin. Pate muiluttaa kämpälle ruumiit eli minut. Illalla saan nilkkaani vielä yhden iskun, kun kuulen, että Ponsi on hävinnyt futispelin muita Suhareita vastaan. Mutta alkaahan se nilkka parantuakin, kun Olli tuo futistuliaisina mulle Polly-pussin.

Aamulla jotkut herää herätyskelloon, jotkut hillittömään nilkkakipuun. Porukalla alkaa jo leiri painaa jaloissa, joten osa hakee tälle päivälle hiukan kevennystä. Pro-osasto ponsilaiset etunenässä lähtee aamulla suunnistamaan, osa käy vain juoksemassa ja mie lähden kissojen kanssa Tampereelle shoppailureissulle. Kuskiksi ja järjestyksen valvojaksi otamme Paavon. Jostain syystä Mansessa ei tahdo oikein löytyä shoppailufiilistä ainakaan meillä hiukan vanhemmilla. Itse huomaan olevani kait liian standardin kokoinen, kun aina kun löytyi jotain kiinnostavaa, niin ei ollut kokoa. Niinpä Pate, Marika ja mie palataan suunnilleen tyhjin taskuin. Nuoremmat tytöt on kuiten jotain löytäneet reppujen painoksi. Jääkiekon MM-kisat oli näkyneet Tampereella sen verran, että Pate oli bongannut Japanin pienikokoisen joukkueen ylisuurissa verkkareissaan. Paluumatkalla kuuluu sellaista, että Minardi olisi jälleen kerran hyytynyt. Ponsilaiset olivat kuiten ponnistaneet sen verran, että bussi oli saatu pukattua käyntiin. Käynnistyspuuhissa oli kai ollut myös jotain seuraavan James Bondin kuvausruljanssia päällä, mutta siitä voitte kysellä enemmän paikalla olleilta näyttelijöiltä. Ja vissiin Bondiin ollaan yhdistämässä jotain Spiderman-juttuakin, kun oma Spider-Miximme oli vetänyt jotain kiipeilystunttia Minardin tikkailla huikeassa nopeudessa. Varmaan helppo juttu kiipeilyihin tottuneelle Mikolle. Vaaramomenttikin tilanteessa tietenkin oli, kun luottopalomies Kaitsu joutui viime hetkellä sukeltamaan savuun, eikä päässyt leirille.

Leirikisan lähtö
Leirikisan lähdössä kaikilla on lähtösuunta noin 180 astetta väärään suuntaan.

Iltapäivällä oli vuorossa leirikisa Nykäyksen viereisellä jo tutuksi tulleella kartalla. Kisa käytiin pariviestinä. Vaikka maasto oli tuttu, niin porukka oli alusta lähtien melko hukassa. Kartta oli nimittäin peilikuva. Aloittajat vetivät aluksi ihan minne sattuu. HouBe huomasi oikean tekniikan ensimmäisenä ja tykittikin eka vaihtoon reilulla 5min keulalla. Karttaa kannatti nimittäin lukea väärinpäin aurinkoa vastaan, jolloin kartta näytti normaalilta. Kaikilla ponsilaisilla ei sujunut yhtä hyvin. Mäki-Ullakko alias Kuoppa-Kellari oli aivan hukassa ja olisi kuulemma keskeyttänyt ellei kyseessä olisi ollut viesti. No huh huh! Toisena ja kolmantena vaihtoon tulivat perätysten Tiina ja Risto. Ankkureina matkaan lähtivät järjestyksessä Maria, Olli ja Paavo. Ja niinhän siinä kävi, että minun manageroima Tiinan ja Ollin joukkue ohitti Ollin toimesta Marian kilometri ennen maalia ja lasketteli sitten tikku silmässä helpohkoon voittoon. Olli oli kuulemma katsonut karttaa keskimäärin kerran kilometrillä, oli viime vuotinen KLL-juoksu samassa maastossa helpottanut entisestään menoa. Paavo puristaa toiseksi ja Maria tuo joukkueensa pronssille. Teemu nostaa joukkueensa aivan häntäpäästä neljänneksi huimalla ankkuriosuudella. Parina oli Ville-Petteri. Leirikisan täydelliset tulokset täällä.

Leirikisan voittajat
Managerin on helppo hymyillä, kun oma tiimi on voittanut leirikisan suvereenisti.

Kisahöyryt päästetään irti saunassa ja sen jälkeen osa suuntaa vielä futiskentälle. Tämän futiksen tuloksista ei ole selvyyttä, mutta ei kai se Ponsi voi millään hävitä kahta kertaa putkeen, joten varmaan peli on hoidettu suvereenisti. Suomen jääkoronajoukkue puolestaan hävisi kaksi kertaa peräkkäin, mutta kolmatta ei sentään tule. Ukraina nuijitaan maanrakoon. Onneksi Kipru oli kuumeessa eikä pelannut. Illalla pakataan vielä kamoja huomista lähtöä varten ja aletaan sitten valmistautumaan huomiseen kisaan sängyn pohjilla.

Aamulla herätys kello 06.00. Terävä syönti, autojen pakkaus, kämpän siivous ja eikun matkaan. Mutta ei näin. Porukka on sen verran lapsen mielistä, että pitäähän sitä leikkiä varttitunti avaimen piilotusta ennen lähtöä. Leikin voittajaksi selviää Marko. Leikit on leikitty ja jätämme Vatulan. Suuntana Lapua ja kevätkansalliset. Hiukan meinaa porukalla jo painaa jaloissa, mutta hyviäkin suorituksia tulee. Sarjavoitto ainakin Ollille ja leirin vetäjä Marko on toinen. Onhan ne Lapuan maastot melko huonoja verrattuna reeneissä olleisiin helmimaastoihin. Kisan päätyttyä alkaa olla leiri lopussa ja edessä on enää kotimatka. Hyppäämme Ollin kanssa Maken ja Irkun kyytiin, joten tiedossa ei ole mitä hurjaa paluumatkalla on tapahtunut. Meidän matkalla tapahtuu kuiten sen verran, että koska en päässyt kisaan pummaamaan, niin pummaan sitten kartanluvulla meille ylimääräiset 30km ajomatkaa. Ja muiden kotimatkasta sen verran, että näen Marikan seuraavana päivänä töissä Roin Mäkkärissä, joten kaitpa sieltä on sitten perille selvitty.

Late ja Teemu
Late ja Teemu hakivat jo edellispäivän leirikisassa kiriherkkyyttä Lapuan kisaa varten.

Kaikilla on varmaan tuliaisina leiriltä hyviä suunnistus- ja elämänkokemuksia. Toivottavasti ei olla enää niin suhareita suunnistustaidon osalta, kuin mitä leirin alussa oltiin. Itsellä leiri jäi vähän kesken, mutta kerkesin kuitenkin tehdä 4 aivan mahtavaa reeniä. Tällä hetkellä muutama päivä kolhun jälkeen nilkkakin tuntuu jo melko hyvältä. Raipen yhdessä lätkäpelissä sanoma: "tuulilasi on nykyään isompi mitä peruutuspeili" sopii hyvin myös meille leiriläisille, eli katse aina eteenpäin kohti uusia seikkailuja. Koko leirin ajan yhteisfiilis oli huipussa ja huumoria vilisi etenkin Ponnen miesten, Markon ja Laten suusta. Välillä varmaan nuoremmilla teki vähän tiukkaakin ottaa selvää, että mikä nuista kaikista huuhaa jutuista pitää paikkaansa. Siitä sitä oppii! Lopuksi kiitokset ruoan tekijöille maittavasta ruoasta, Larskille kartoista ja etenkin Markolle hyvästä leirikokonaisuudesta. Kesto oli melko lyhyt, mutta käytettävissä ollut aika käytettiin todella hyvin ja tehokkaasti hyväksi. Sekä erityiskiitokset kaikille mukana olleille hauskasta seurasta! Etenkin tytöille. ;-)

Leiriterveisin Antti
http://www.pelpo.net/web/vatula.html
© Antti Ekonoja () <URL: http://www.ekonoja.net>
Päivitetty: 2003-05-07


PelloPlast Metsänhoitoyhdistys Länsi-Raja Pohjois-Suomen Metsämarkkinat LKV Pellon kunta Songan Taimi Salmenpalon Saha Fin Forelia Noname Pekan GPS-seuranta